Vikellyshistorointia


Se oikea laji itselle ei välttämättä löydy sormia napsauttamalla, mutta kun sen on löytänyt, se vie täysin mukanaan. Blogin rustaajana haluan onnessani kertoa, että meikäläisen laji on sellaista sekopäistä kieppumista laukkaavan hevosen selässä. Tässä on vikellyshistoriani: mistä kaikki alkoi, ja missä ollaan nyt.
2010-2011
Aloitin vikellyksen vuonna 2010, ollessani 13-vuotias. Äitini vinkkasi Alavudella järjestettävästä kurssista ja ajattelin, että hitsi, tässähän olisi kahden entisen lajini yhdistelmä; ratsastus & voimistelu. Pian ilmoittauduin jo kurssille ja no, siellähän kaikki oikeasti syttyi. Muistan, että kurssi oli todella mahtava ja halusin aloittaa lajin heti. Oli vaan löydettävä harrastuspaikka hieman lähempää...

Onnekas olin, kun äitini selaillessaan löysi AG-tallin nettisivut ja pääsin heti ryhmään mukaan. Aloitin treenaamisen käyntijoukkueessa ja siellä innoissani taisin treenailla kuukauden päivät ennen ensimmäisiä kilpailujani.
Muistan olleeni alusta asti sellainen 'haluanosatakaikenhetinyt'-ihminen ja syksyllä 2010 pääsinkin mukaan vanhempien ja osaavampien ryhmään. Se oli todella jännittävää aikaa, koska olin vikeltänyt vasta puolisen vuotta... ja nyt olinkin jo laukkajoukkueessa! Kaikki vanhemmat vikeltäjät ottivat pienen hetan tosi hyvin vastaan ja ensimmäiset laukkakilpailuni olivat keväällä 2011. Samana kesänä koin myös ensimmäiset ulkomaan kilpailuni Ruotsin Uppsalassa. Kilpailuista en muista muuta kuin sen, kuinka vietin päiväuneni maneesin laitaa vasten. :D hahhah.

Kun kausi 2011 oli taputeltu, kyselin varovasti valmentajaltani, josko voisin aloittaa yksinvikellyksen - eli helpommin sanottuna yyveen. En todellakaan olisi tuolloin arvannut, mihin tuo pieni kysymys voisi minut viedä...Mites sattuikaan, samana syksynä löysin itseni maajoukkueen B-renkaasta. Olin aivan hämilläni maajoukkuepaikasta, mutta yllätykset eivät loppuneet siihen. 
2012
Keväällä ensimmäiset laukka-yv-kilpailuni olivat Hollannissa. Kisat menivät kokonaisuudessaan todella hyvin huomioonottaen etten tietänyt vieläkään koko lajista oikeastaan mitään, lainasin uutta brittiheppaa ja kilpailut olivat ensimmäiseni kyseisellä tasolla. Sain pisteiksi 6.1, mikä tarkoitti kvaaleja myös junnujen EM-kisoihin. Kisakauteni suurin meriitti oli kuitenkin PM-pronssi Ruotsin Strömsholmissa.

Tuohon vuoteen mahtui paljon. Jatkoin yksilötreenaamista, olin myös joukkueessa ja tuona vuonna päätin aloittaa Paulan kanssa parivikellyksen. Lisäksi nousin maajoukkueessa A-renkaaseen.

2013

Vuosi oli kiireinen ja tähän mennessä oli ehditty kiertämään jo maajoukkuevalmennukset, pienet näytökset, Suomen kilpailut joka lajissa, ulkomaan kansalliset ja kansainväliset kilpailut, Horse Show't ja Horse Fairit. Vuonna 2013 aloin saada tiettyä kisarutiinia ja sainkin sijoituksia kansallisissa kilpailuissa niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Päästiin Paulankin kanssa tekemään paria Unkarissa, mistä kotiin lähdettiin hopeaa kaulassa.

Oman kisailun lisäksi aloitin valmentajana.

2014
Viime vuoden loppupuolella tiettyjen ongelmien takia päätin jatkaa vain yksilönä tähän vuoteen. Kauteni alkoi hulppeasti kahdella voitolla Suomen kilpailuista. Lisäksi teimme unohtumattoman matkan omien hevosten kanssa CVI-kilpailuihin Hollantiin! Kesän CVI-kilpailut painoittuivat ihanaan Unkarin Kaposvariin, missä yksi CVI-voittokin liippasi aika läheltä. Kisakausi oli todella pitkä ja jatkui maaliskuusta lokakuuhun, mikä oli todella rankkaa. Pieni burn out söi vikeltäjää ja loppukausi menikin aika penkin alle. PM-kisoista mukaan tarttui kuitenkin nelossija.

Valmentajan roolista katsottuna vuosi 2014 oli huikea! Tytöt kehittyivät vuodessa aivan älyttömän paljon ja kisoistakin saatiin poistua mitalisijojen kera. Valmentajana opin löytämään oman valmennustyylini ja suhde junnuihin on todella hyvä. Oli todella mahtavaa auttaa tyttöjä kehittymään ja nähdä vierestä se innostus ja motivaatio. 
2015:
Yksi hienoimmista kausista kautta historiani. Huolimatta siitä, etten koko talvena päässyt vikeltämään, voitin kauden ensimmäiset kisat, hupsistakeikkaa. Toiset kisani olivat Budapestin CVI-kilpailut, joista poistuin hopeamitalin kera. Unkarin jälkeen seinälleni kertyi ruusuke toisensa jälkeen. Lähes kaikki kilpailusuoritukseni meni nappiin ja kehitystä viime kaudesta tapahtui runsaasti. Erityisellä lämmöllä muistelen Unkarin kisojen lisäksi PM-suorituksia, MM-kisamatkaa ja SM-kultaa. Hienoja reissuja, ei voi muuta sanoa.

Valmentajana vuosi oli yhtä voitokas: junnut pistivät tuulemaan ja voittivat joukkueena kaikki kilpailunsa. Pari pikkuistani nousi myös laukkaluokkia kisailemaan, eivätkä lainkaan jääneet muista kilpailijoista! Kausi huipentui kahteen maajoukkuepaikkaan. On ehkä hieman hassua, että maajoukkueessa on sekä valmentaja, että kaksi valmennettavaa... No, mutta ylpeähän mä olen. Ihan hemmetin ylpeä.

2016:
Ensimmäinen vuoteni sennuna! Vuosi, josta olen edelleen iloinen ja ylpeä. Vuosi, jolloin saavutin ehkä eniten meriittejäni. Voitin muun muassa Belgian cvi2* kilpailut ja tulin toiseksi Tsekin cvi3* kilpailuissa. Sain tehtyä paljon ehjiä suorituksia ja olin kauteen erittäin tyytyväinen.

Tyttöjen kanssa käytiin Ruotsissa siivoamassa palkintopöytiä ja viihdytettiin yleisöä minion-tiimillä.

2017:
Ensimmäinen kauteni, kun en kisannut lähes lainkaan. Välivuosi vikellyksestä, jolloin reissasin, latasin akkuja ja hengailin pääsykoetunnelmissa. Kaudella mukaan valmennuskuvioihin tuli myös hyvä ystäväni Venla, jonka kanssa aloitimme kesällä parikin uutta heppaprojektia.


Kaikenkaikkiaan paljon on ehtinyt tapahtua. Vikellys on tarjonnut minulle selittämättömän mahtavia kokemuksia, toisen perheen ja sen ansiosta olen löytänyt itseni. Aina välillä on rankkaa, mutta periksi ei anneta. Rakkaudesta lajiin tai jotain sinne päin. Haluan kiittää kaikesta kokemastani valmentajiani, treenikavereitani, idoleitani, vanhempiani sekä muita tukihenkilöitä, jotka ovat tsempanneet minua treenin pyörteissä!


Pst! Tsekkaa myös urheiluhistoriani!

21 kommenttia:

Nora kirjoitti...

wau ! Toi vikellys näyttää kyllä niin hienolta ! Olis tosi kiva päästä kattomaan livenäkin !

Heta kirjoitti...

Nora- Jeps, toi on mahtava ja näyttävä laji. Valitettavan vähän sitä tosin on Suomessa, mutta jos jotain isompia näytöksiä on tulossa, niin voin ilmoitella tänne blogiinpäin! :_)

adu kirjoitti...

Tää teki mut miettimään alottaisinko vikellyksen:)

Heta kirjoitti...

Adu- No miksipä ei?! Vikellys on mahtava laji, jota haluan tosissani suositella ihan kaikille, joilla vähääkään innostusta on. (: ps. Jos asut Etelä-Suomessa, niin meillä olisi sellainen 2 pvn vikellyksen alkeiskurssi heinäkuussa! (:

Paukku kirjoitti...

Voi ei, löysin vast nyt tän sun blogin. Olisin ollu niin kiinnostunu tost vikellyskurssista, ku oon hirveen kauan halunnu kokeilla vikeltää oikeella vikellyshevosella :) Oon ollu monta vuotta kiinnostunu vikeltämisestä, mut jotenki tuntuu et sen lajin alottaminen on hirveen hankalaa ku noit tallejakaa ei hirveesti oo.

Heta kirjoitti...

Paukku- Tota on monet kurssilaisetkin sanoneet.. mutta hei eipä hätää, koska suuren suosion ja kysynnän vuoksi järjestämme elokuussa vielä yhden tai kaksi tutustumiskurssia, joten jos kiinnostusta on, niin sinne vaan mukaan! :)

Paukku kirjoitti...

Jee tosi kiva:) mil tallil nää kurssit järjestetään?

Anonyymi kirjoitti...

Kurssit on tuulen tallilla (:

-Heta

Anonyymi kirjoitti...

mites, voiko vikellystä aloitta jos ei ole ikinä harrastanut voimistelua?

Heta kirjoitti...

Viimeisin Anonyymi- Tottakai voi! Suurin osa vikeltäjistä ei ole koskaan harrastanut mitään voimistelunkaltaista ennen vikellystä. :)

Kata kirjoitti...

Tosi siisti laji! (: Jään todellakin lukijaksi! (;

t. http://ikuinenponiratsastajakata.blogspot.fi

Kata kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Heta kirjoitti...

Kata- Samaa mieltä! ;)

Anonyymi kirjoitti...

Tää on nyt tosi typerä kysymys mutta oliko sulla hyvä tasapaino silloin kun aloitit vikellyksen? Minulla ei ole mikään hirveen hyvä mut voisko semmonen alottaa vikellyksen? Ja oitko tippunu monta kertaa jos oot ni sattuuko se saman verran ku tippuis iha ratsastuksen aikana? Ääh.. Mä niin haluisin alottaa vikellyksen :D Oon kade ku oot noin hyvä! Ja kaunis! (:

Anonyymi kirjoitti...

Tossa oli muuten aika monta kyssää :D + miten ees uskallat olla tuolla selässä mua ainaki pelottais et tippuisin :d t: Edellinen ano

Heta kirjoitti...

Voi viimeisin anonyymi sinua! Vikellyksen -kuten kaiken muunkin harrastamisen- voi aloittaa vaikka ihan nollapisteestä. Itselläni oli kehonhallintaa (=joka auttaa tasapainon löytämisessä) jo hieman aloittaessani vikellyksen voimistelutaustani takia, mutta se ei tosiaankaan ole pakollista. Treenatessahan sekin kehittyy! :) En ole hirveesti sieltä tullut alas, mutta vikellyksessä yleensä pääsee helpommin jaloilleen tai muuten vain järkevästi alas, koska ei ole missään ''kiinteästi'' kiinni. Ratsastaessa jää helposti jalustimiin kiinni, minkä takia putoamista on vaikeampi hallita. Tippumista ei kannata pelätä kummassakaan lajissa - voihan portaissakin kaatua. Kannustan toki aloittamaan vikellyksen, koska tämä on aivan mahtava laji. Ja kiitos vielä kehuista ! :_)

Juliaaa kirjoitti...

Hei! Sinulla on aivan ihana blogi! Olen itsekkin kiinnostunut vikellyksen aloittamisesta :) Osaatko sanoa onko Etelä-Suomessa tulossa jotain kurssia,jonne voisi mennä kokeilemaan? (:

Heta kirjoitti...

Moikka Julia!

Kiitos kehuista ja mahtavaa kuulla, että olet kiinnostunut vikellyksestä. Kursseista en ole aivan varma, mutta ainakin jos itse olen vielä jotain väsäämässä, niin ilmoittelen täällä bloginkin puolella siitä. Voin yrittää kaivella tietoja muista mahdollisuuksista, helpointa olisi toki luultavasti etsiä joku harrastusmahdollisuuspaikka ja mennä jonkun joukkueen treeneihin kokeilemaan! :)

Juliaaa kirjoitti...

Joo olen yrittänyt harrastuspaikkaa löytää ja jonotan nyt AG-tallille, josta toivottavasti vapautuu paikkoja jossain vaiheessa :)

Heta kirjoitti...

Julia: Jes, kiva kuulla! Siellähän sit luultavasti nähään :)

Juliaaa kirjoitti...

Ai säkin käyt siellä! :D No, saa nähdä miten nopsaan niitä paikkoja vapautuu.. :)