tiistai 5. syyskuuta 2017

Kuka sä haluat olla? Mitä sä haluat tehdä elämälläsi?


Moikka.

En ookkaan pitkään aikaan taas pysähtynyt koneen ääreen rustailemaan ajatuksiani - pahoittelut siitä. Yliopisto-opiskelun aloitus on verottanut voimia ja ajatuksenjuoksua, eikä sitä ylimääräistä aikaakaan turhan paljon ole ollut. Arkeeni on kuulunut infotilaisuuksia ja muihin viestijöihin tutustumisia, ensimmäisiä luentoja ja ylipäätään opiskelu-elämään liittyviä happeninkeja. On tämä kyllä jälleen aivan uusi maailmansa - ihan jokaisella saralla. Ympäristö, ihmiset, ilmapiiri, oletukset ja mahdollisuudet... Kaikille on tarjolla vähän kaikkea ja tuntuu, että koko yliopisto on suuri sillisalaatti täynnä niin monenlaista porukkaa monenlaisten intressien ja harrastustensa kanssa. 

Kuten jo sanoin, myös mahdollisuuksia on aivan järjettömän paljon - niin opiskelun kuin sen ulkopuolisenkin elämän kanssa. Miten ihmeessä voi osata päättää, opiskelisiko oman pääaineensa kanssa psykologiaa, liikunnan yhteiskuntatieteitä vai henkilöstöjohtamista? Entä pitäisikö siihen ottaa vielä kieliä? Saksaa olisi kiva taas opiskella... Ja kiinnostaisihan mua kaikki yrittäjyyshenkiset kurssit! Niin ja se vaihtomahdollisuus: Pitäisikö lähteä vai olla lähtemättä? Siihen kannustetaan, mutta en sanoisi, että vastaus olisi aina niin yksiselitteinen. 

Mites harrastukset? Tiedän, että on kovin kliseistä kirjoittaa ''uusista aluista'', mutta muutto uudelle paikkakunnalle antaa aina mahdollisuuden uuteen kappaleeseen elämässä. ''New-me''-ajatus on varmasti poikinut yhdelle jos toisellekkin kipinän kokeilla jotain uutta (tai miksei vanhaakin!) ja ihmeellistä opiskeluaikana. Jumppailun (ja samanmielisten juttujen) lisäksi mua kiinnostaisi jalkapallo + muu joukkueurheilu, teatteri, kuoro, liikuntaryhmien ohjausjutut ja vaikka mikä! Yritäppä siinä sitten päättää, mitä priorisoit ja mille annat aikaa. En myöskään usko, että olen ajatuksieni kanssa yksin. Oikeaa vastausta ei varmaan tähänkään löydy, mutta aina voi yrittää saada mielenrauhaa pohtimalla, kuinka voisi päästä edes yhden askelman elämässä eteenpäin.

Musta tuntuu, että ylipäätään aivankysymys lienee, että kuka haluat olla? Tämän jälkeen voit kysyä itseltäsi, että mitä siihen tarvitaan, jotta pääsisit tavoite-minäksesi. Kun itse pohdin ko. kysymystä, tuntuu se kovin suurelta. Mitä siihen voi edes vastata? Haluasin olla ja tehdä kaikkea mahdollista! Enkä haluaisi, että minua lokeroitaisiin kovin pieneen sarakkeeseen, vaan ajateltaisiin, että olen muutakin kuin ''vain'' treenaaja/suorittaja/mikäikinä. On kuitenkin vaikea olla kaikkea, jos haluaa kehittyä missään... Vai onko sittenkään?

Haluan uskoa siihen, että on olemassa kultainen keskitie, jolla voit kehittyä monialaisena ihmisenä ja samalla jopa nauttia elämästä. Yritän myös muistuttaa aina välillä itselleni, että minulla on koko elämä aikaa aloittaa uusia harrastuksia ja opiskella vaikka mitä. Puntaroituani aihetta päädyin tulokseen, jossa edelleen panostan kilpaurheiluun, koska miksi ei: Olen vielä nuori ja kehityskelpoinen yksilö! Opiskelun ja treenaamisen ohessa yritän kuitenkin pitää silmäni auki myös muiden hienojen mahdollisuuksien osalta, koska opiskeluelämä on kuitenkin niitä täynnä. 

Muistakaa, että aina voi kääntyä takaisin, jos joku valittu suunta ei tunnu oikealta. Jokaisen elämä ja arki on täynnä mahdollisuuksia, jotka valitettavan usein jäävät ''automaattisten valintojen'' takia piiloon. Muistakaa, ettei uusiin alkuihin välttämättä tarvitse edes sitä muuttoa uudelle paikkakunnalle. Koska vaan voit repäistä ja tulla seuraavana päivänä kouluun violetilla tukalla. Koska vaan voit ilmoittautua koekaniiniksi liikuntabiologian opiskelijoiden graduun. Koska vaan voit päättää, että haluat muuttaa maailmaa. 


Se on vaan itsestäs kiinni. Älä anna elämän ohjata sua - ohjaa sä elämääsi.

Henkilön Heta Vihro kuva.
Kuvannut Eveliina Väkeväinen (KIITOS!!)
Aina ei tartte edes luottaa itseensä, vaan heittää ehdotus ilmoille ja katsoa mitä tapahtuu. Tehtiin viime viikonloppuna ihka ensimmäinen kisareissu tämän uunituoreen vikellysotuksen kanssa, enkä voisi olla tyytyväisempi. Ihanaa, että mulla on ystävä, jonka kanssa toteuttaa tämmösiä hienoja juttuja. Uskoakseni kaiken mahtavan resepti taitaakin olla ripaus rohkeutta ja päättäväisyyttä yhdistettynä valtavaan epätietoisuuteen. Koskaan ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan, mutta eikö olisikin siistiä kokeilla eri juttuja ja ottaa siitä selvää? 

Ei kommentteja: