keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Jännitys tiivistyy

Moikka toverit.

Elämä ei ole ihan hirmuisasti viime postauksesta muuttunut: edelleen olen lähdössä opiskelemaan, ja kohta se muuttokin on oikeasti edessä. On kierrelty kirppiksiä, haettu banaanilaatikoita, ostettu huonekaluja, päivitetty vakuutukset, varattu muuttopaku ja tehty sähkösoppari sekä muuttoilmoitus... Pieniä juttuja on vielä hoitamatta, mutta eiköhän niistäkin selvitä. Tuntuu, että edessä olisi yksi sellainen suurempi steppi elämässä, ja ainahan ne tuntuvat hienoilta - kuin saavuttaisi jotain suurta. On vieläkin aivan hullua ylipäätään ajatella, että minä - siis henkilö, joka vihasi puhumista ja puheita koko peruskoulun ajan - pääsi opiskelemaan alaa, jonka pääsykokeena oli puhe. Miten ihmeessä meikäläinen oli muka yksi niistä viidestätoista(?), jotka ko. alalle valittiin? On aika jännää ajatella, kuinka ihminenkin muuttuu ja kehittyy... Ja kuinka uskomattomistakin jutuista voi tulla totta, jos niihin vain itse uskoo.

Uskomatonta on myös se, mitä kaikkea urheilu ja valmentajuus voikaan tarjota. Yksi valmennettavistani sai juuri hiljattain SM-hopeaa, eivätkä muutkaan tyttöni lainkaan huonosti suorittaneet. Miten ihmeessä vajaassa neljässä vuodessa on saatu näin paljon aikaan - tavallaan ihan huomaamatta? On hienoa oikeasti tajuta, kuinka nopeasti tytöt kehittyvät, koska liian lähellähän sitä ei edes huomaa. Ehkä se into ja rakkaus lajiin on osattu välittää myös näille tulevaisuuden tähdille... <3 Muistakaa välillä ottaa etäisyyttä - ja ehkä herätellä myös toisianne katsomaan asioita kauempaa. Kehitystä tapahtuu koko ajan, vaikkei sitä aina huomaisikaan.

Into jatkuu myös vikellysrintaman toisella saralla, sillä syksystä alkaen olen osa pientä Talent-projektia, jonka tavoitteena on auttaa lupaavia nuoria vikeltäjiä, jotka kamppailevat haastavien olosuhteiden kanssa. Hieno juttu, sillä pienen lajin tulee pitää huolta kaikista jäsenistään. Tällä tavoin se saa vahvan perustan kasvaa ja kehittyä. Toivottavasti saadaan pilottivuodelle paljon kiinnostusta, ja pyörät hyvin pyörimään!

Kiirettä siis pitää, ja stressiä on vaikka muille jakaa - mutta eiköhän se tästä. Asioilla on tapana järjestyä, eikä mikään jatku ikuisesti - edes nämä tappavan tylsät ''mitämullekuuluu'' -postaukset. Seuraavana vuorossa astetta syvällisempää ja henkilökohtaisempaa riipaisua. Stay tuned!

Ei kommentteja: