lauantai 6. toukokuuta 2017

Miksi mikään kertomamme, kuvaamamme tai kirjaamamme ei ole totta?


... vaan vain heijastus yhden näkökulman todellisuudesta? 

Koska jätämme jotain aina kertomatta. Hiljaisuus, kuvan rajaaminen tai artikkelin kehystys vaikuttaa olennaisesi siihen, miten toinen osapuoli vuorovaikutukseen ja viestintään ylipäätään reagoi. Se, mitä jätit kertomatta voi siis huomaamattasi vaikuttaa yhtä paljon kuin se, mistä kerroit. 


 Aihe on noussut yleiseen keskusteluun viime vuosina. Samalla, kun some mahdollistaa täydelliset kiiltokuvaelämät ja Insta-feedit, on some herättänyt myös vastarintakaikua: ihmisiä, jotka paljastavat, mitä siellä kameran toisella puolella oikeasti tapahtuu. Sotkuiset kämpät, väsynyt bloggari ja hitosti velkaa. Masennus, yksinäisyys tai omat heikkoudet - and the list goes on... 

Usein nämä asiat tulevat yllätyksenä, koska a) Elämme yhteiskunnassa, jossa heikkouden myöntäminen aiheuttaa leimaantumisen ja b) A-kohdan leimaa vältetään kuin ruttoa. Monesti sanotaan, että sisulla selviää. Kyllähän sä jaksat. Eihän toi ole vielä mitään. Mitä sä valitat? 

Miten kukaan voi edes sanoa noin? On totta, että monella länsimaisella ihmisellä asiat ovat päällisin puolin oikein mallikkaasti - verrattuna vaikka tiettyihin huonomman elintason maihin, mutta ei se onnellisuuskaan aina korreloi niiden maallisten ominaisuuksien tai vaikka koulutustason kanssa. Asiat pitää osata sijoittaa konteksteihinsa, mikä onkin tämän postauksen pointti. 

Miten sijoittaa esimerkiksi jokin väite tai pohdinta kontekstiinsa, jos asiayhteys on epäselvä? Koska ihmiset rakastavat puhua itsestään, käytänpä tässä esimerkkinä tätä muuan kirjuria:

Voisin melkein veikata, millainen kuva monelle (minua pidempään seuranneelle) on syntynyt minusta & arjestani somen perusteella aikojen saatossa. Tämä osio on myös omistettu jokaiselle, joka on joskus elinvuosieni aikana ehtinyt rupatella kanssani yli viisi kertaa. 

''Hetan elämä on kiireistä. Hetan elämä pyörii treenien ehdoilla - vikellys on prioriteetti nro 1. Heta syö aina terveellisesti. Heta saa paljon aikaan. Heta on aina super iloinen. Heta on hyvä koulussa - ja oikeastaan kaikessa mitä se tekee. Hetan elämä on kiinnostavaa.''

Nuo lauseet ovat vain sanahelinää. Osa ollut ehkä totta jossain elämänvaiheessa, mutta todella pieni osa nykyarkeani. Miksi kuva minusta ei kuitenkaan ole muuttunut - vaikka elämäntyylini olisikin tehnyt niin? Koska päivittelen asioistani sosiaaliseen mediaan harvemmin kuin ennen. Koska mitään radikaalia muutosta ei yht'äkkiä ole sinne Instafeediini tai muihin kanavoihin kytkeytynyt, on helppo olettaa, että kaikki jatkuu samoilla kiskoillaan kuin aina ennenkin. 

Elämäni ei ole (omassa mittakaavassani) kiireistä. Elämäni ei pyöri at the moment ollenkaan treenien ehdoilla, eikä vikellys ole täysin yli muiden (paitsi toki urheilulajeja vertaillessa...!). Koska kilpaurheilijan elämäni elää välivuotta, ei ruoka-asioistakaan jaksa nipottaa ja stressata kaiken aikaa. Aikaansaamiseen en osaa ottaa kantaa - kukin omalla mittapuullaan. En ole aina iloinen, mutta en osaa myöskään feikata sitä. En ole hyvä kaikessa mitä teen - teen vain niitä juttuja, joissa olen hyvä (=jotka kiinnostavat niin paljon, että jaksan nähdä vaivaa ja kehittää itseäni). Pyrin tekemään elämässäni asioita, jotka ko. hetkellä ovat minulle tärkeitä. Minua ei henkilökohtaisesti jaksa kiinnostaa muiden mielipiteet tekemisistäni - tai asioista, jotka on tekemättä jätetty - koska elän kuitenkin vain itseäni varten. Kiinnostavuus on kovasti myös mielipideasia. 

Muistakaa, että on olemassa paljon asioita, joita jätetään teiltä tietoisesti tai tiedostamattomasti pimentoon. Jokainen näkökulma, valokuva ja Insta-feedi on rajattu jollain tavalla. Kehysten ulkopuolella tapahtuu paljon - halusitte sitä tai ette.

Pitäkää silmät ja korvat auki. Kyseenalaistakaa.

Ja olkaa myös vähän rebel. 
Sama kuva kuin yllä, eri rajauksella

Ei kommentteja: