Miten hankkia syvä ihmissuhde?

Heipsun.

Tiiättekö mitä tajusin tuossa yhtenä kauniina päivänä? Mulla on tosi paljon hyviä kaveri- ja ystävyyssuhteita - sellaisia, jotka tulevat luultavasti kestämään aikuisikään asti. Kaikki ovat omalla tavallaan uniikkeja ja mulle henkilökohtaisesti tosi tärkeitä - riippumatta siitä, olenko tuntenut henkilön kolme vai kolmetoista vuotta. 

Ihmissuhteethan voivat olla hyviä ilman ihmeellistä syvyyttäkin, mutta tykkään itse pitää lähelläni ihmisiä, joihin voin oikesti luottaa - oli tilanne mikä hyvänsä. On ihmeellistä, kuinka paljon hyvät ystävyyssuhteet eri elämän osa-alueilla merkitsevät: eritoten, jos niitä osa-alueita löytyy about miljoona. On tärkeää, että voi puhua jollekkin aiheesta kuin aiheesta, ja noh... Jokainenhan ymmärtää, ettei kaikkia voi kiinnostaa kaikki. Siksi onkin vallan mielenkiintoista tajuta että itsekin olen haalinut ympärilleni kovin erilaisia ihmisiä: on treenaajia, opiskelijoita, parisuhteen osapuolia ja muita kummallisuuksia. Se on aika hemmetin hienoa.

Halusin tällä kertaa kirjoitella siitä, kuinka näitä syviä ystävyyssuhteita olisi mahdollista saada myös omaan elämäänsä - ja miten niitä tulisi hoitaa jotta ne kestävät.

1. Etsi samankaltaisuuksia

Tärkeintä on löytää kahdesta yksilöstä jotain yhteistä - pisimmälle vie samanlainen tapa ajatella asioista. Samankaltainen suhtautuminen tuo lähemmäs toista ja saa aikaan ''No just näin mäki aattelen!'' -tunteen ja saa hyvänmielen hormonit hyrräämään. Kaikilla on joskus hetkiä, kun tuntee olevansa aivan yksin ajatustensa kanssa, mutta oikeastihan tuo tunne ei ole kamalan lähellä totuutta. Samanlaisia ihmisiä (myös niitä (meitä) outoja) on kyllä, ne pitää vai löytää.

2. Kuuntele äläkä tuomitse

Kuuntele toisen osapuolen hyviä ja huonoja aikoja, kerro että pysyt tukena. Älä tuomitse. Kellään ei ole oikeutta siihen. Sanomattakin varmaan selvää, että on myös enemmän kuin tärkeää olla luottamuksen arvoinen. 

3. Ole itse avoin

Ole myös itse avoin ja jaa omia kokemuksiasi ja ajatuksiasi. Hyvä ihmissuhde on tasapainossa molempien osapuolien välillä ja keskustelu on molemminpuolista. On tärkeää osata jakaa omia kokemuksiaan syvyyden luomiseksi.

4. Huomio toinen muutenkin kuin synttäripäivänä

Toisen huomioiminen on tärkeää, mikäli tavoitteena on kestävä ihmissuhde. Huomioiminen voi olla vaan näkemisen tai kuulumisten kyselyä tai ihan jotain muuta... Mitä jos vaikka joku kaunis päivä kaivaisit vanhoja kuvia esille ja lähettäisit näitä kaverillesi piristääkseni tämän päivää? Tai mitä jos etsisit kauniin quoten, jonka lähettäisit tälle heti aamulla herättyäsi? Mitä jos kirjoittasit ystävällesi kirjeen ihan out of the blue? 

Pienet erikoiset ''yllärit'' kertovat, että välität.

5. Luota, mutta älä pidä mitään itsestäänselvyytenä

Vaikka näkymisväli venyisi, luota suhteen kestoon. Älä heitä hanskoja tiskiin vaikkette olisi nähneet tai jutelleet aikoihin, sillä vanhat ystävyyssuhteet ovat usein helppo elvyttää :). Älä kuitenkaan ota toista itsestäänselvyytenä, vaan muista edellisen kohdan sanoma. Ystävyys ei vaadi paljon, mutta sitä tulee ylläpitää pienillä sanoilla ja teoilla silloin tällöin.

Muistakaa ensisijaisesti olla kilttejä toisille ihmisille ja arvostakaa jokaista yksilöä. Vain arvostuksen kautta voitte löytää ne huippuyksilöt juuri omaan elämäänne. Muistakaa myös pitää niistä kiinni, koska kukaan ei pärjää täällä yksin. Jokainen tarvitsee toista.

Pyrkikää olemaan toisille myös mitä mahtavimpia ystäviä. 

Serkkurakas ja minä lämmössä

 Oletteko samaa mieltä kanssani? Heräskö ajatuksia koskien aihetta?

Ps. Kiitos kaikille onnittelut laittaneille, on aika siistiä olla 20.

Katoamistemppu?

Moikka. 

Viimeisen kuukauden aikana mun elämä tuntuu kääntyneen aivan päälaelleen ja vaikka kuinka kuvittelin piteleväni lankoja käsissäni, niin eihän niin taas(kaan) tapahtunut. En oo eksynyt, oon vaan vähän hukassa. Asioita tuntuu tapahtuvan nopeammin kuin koskaan ennen, enkä mä oikeasti tunnu pysyvän perässä.

Elämä oli iisiä, kun tarvitsi ajatella vain urheilua - kun vikellys oli prioriteetti numero yksi ja oikeastaan kaikki asiat päätettiin sen ehdoilla. Viimeiset neljä vuotta elin tuolla mentaliteetilla, enkä todellakaan kadu hetkeäkään. Kaikki oli todellakin sen arvoista ja ajattelen edelleen, että kannattaa antaa aikaansa niille asioille, joita oikeasti rakastatte ja haluatte elämältä - koska se nyt vaan antaa kaikista eniten. 

Vaikka olin tiennyt jo pidemmän aikaa, että jokin vuosi kaikki muuttuu, niin tuntuuhan tämä sairaan oudolta. Tänä keväänä mun prioriteettinro yksi on kouluun pääsy. Opiskelun lisäksi käyn töissä ja vietän aikaani erään erityisen ihmisen kanssa. Kun tähän lisätään valmennusasiat, kamppailutreenaus ja oma lajitreeni, tarkoittaa se että jostain totutusta on pakko luopua - tai ainakin niitä menoja on karsittava. Olen onnekseni ymmärtänyt, ettei kaikkea tarvitse aina saada suoritettua kerralla - jokaiselle tekemiselle on oma aikansa ja paikkansa.

Onhan se haikea ajatus, mutta en mä vikellystä ole lopettamassa. Tämä tulee vaan ehkä olemaan kevät, jolloin itseäni nähdään vähemmän kisa-areenoilla. Pidän itsestäni koko ajan fyysisesti huolta, jotta olen kesän tullen (pääsykokeiden jälkeen) valmis palaamaan takaisin täyspainoiseen treeniin ja pääsen vielä loppukauden kisakarkeloihin mukaan. 

En todellakaan tiedä, mitä ensi syksynä tapahtuu. Toivottavasti aloitan uudessa opinahjossa ja keksin jonkun maata mullistavan tavan jatkaa kilpauraani. Jos niin ei käy, jatkan lajin parissa auttaen muita pääsemään eteenpäin. 

Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, eikä elämän liikettä pidä yrittääkkään liikaa vastustaa. Tehkää niitä asioita, jotka tekevät teidät onnellisiksi ja nauttikaa elämästä sen kaikkine kuoppine ja mäkineen. Muistakaa myös, että on ok välillä jättää sivuun myös niitä asioita, joista välitätte. Se ei tarkoita, ettei niiden pariin voisi palata myöhemmin. 

Olkaa armollisia itsellenne ja uskaltakaa muuttaa suuntaa, jos valitsemanne polku ei tunnukkaan oikealta. Elätte vain itseänne varten.

Ihanaa vuoden 2017 alkua - olkoon se yhtä hieno kuin edeltäjänsä!