Vaihtelu ei virkistä

On olemassa sanonta ''Vaihtelu virkistää''. 

Minusta tuo ''virkistäminen'' on aika laimea ilmaus vaihtelun positiivisista seurauksista. Minusta vaihtelu on elinehto. Ei ole väliä, puhutaanko työstä, treeneistä vai opiskelusta, niin yksi asia päätee kaikkiin: ei kukaan jaksa tehdä samoja asioita, samalla kaavalla - päivästä toiseen.  

Jokainen meistä kaipaa vaihtelua elämäänsä. Rutiineja on hyvä olla, mutta niistä on kiva välillä irroittautua. Otetaan tähän esimerkiksi vaikka ihan kuulkaas niinkin yksinkertainen asia, kuin viikonloput. Kaikki me tiedämme, että arkiviikko saadaan puskettua läpi ajatuksella viikonlopusta - tuosta ihanasta vaihtelusta noihin raskaisiin päiviin. Eikös ole myös totta, että mitä lähemmäs lauantaita viikko etenee, sitä enemmän ihmisen mieliala kohoaa? Viikonloput kun yleensä ovat ihmisille henkireikä, mahdollisuus tehdä jotain arjen todo'ista poikkeavaa: esimerkiksi katsella leffoja, nähdä kavereita, valvoa pitkään ja nukkua myöhään, syödä vapaammin, juhlia tai vaan koomailla sohvan nurkassa. Viikonloppuisin ihmisillä on vapaa-aikaa - ja se jos joku antaa energiaa. (Tässä kohdassa en puutu vikellykseen lainkaan...)

Miksi vaihtelu on hyvästä?

Vaihtelu, kuten viikonloput arkemme keskellä, tuo meille paljon energiaa. Miksi vaihtelua elämässä tulisi suosia? 

1) Et jumiinnu, lamaannu, sammaloidu tai jää muuten vain junnaamaan paikallesi. Vaihtelu pitää niin kehon kuin mielenkin virkeänä!

2) Vaihtelun ansiosta opit näkemään kokonaiskuvaa maailmasta - ja opit ehkä jopa priorisoimaan, arvostamaan asioita, jotka ovat elämässä itsellesi tärkeitä.

3) Saat elämääsi sisältöä. Näät uusia ympäristöjä, saat lisää kavereita ja löydät ehkä uuden harrastuksenkin.

4) Olet yleisilmeeltäsi iloisempi. Ihmiset, jotka kokeilevat paljon uusia asioita ovat tunnetusti paljon iloisempia, kuin ne, jotka eivät tohdi jättää omaa mukavuusaluettaan lainkaan.

5) Se pakottaa ajatteluun, luovuuteen. Tästä lisää seuraavassa kappaleessa.

Sattuma pakottaa luovuuteen... / vaihtelu hiusasioissakin on satunnaisesti jees

Vaihtelu voi olla tietoista tai tiedostamatonta. Tiedostamattomassa vaihtelussa ympäristö määrää sinut vaihtamaan jotain rutiiniasi. Saatat olla tästä ehkä hämilläsi, jopa hieman suuttunut, mutta hei: kaikki vaihtelu on hyvästä. Älä siis hermostu, vaikka jääkaapista löytyisi aamulla vain valo: Mieti, millä voisit korvata lempijogurttisi. Tässäkin kuvioon astuu siis luovuus. Arjen yksinkertainen ja aliarvostettu luovuus. (Huom! Syömättä jättäminen ei ole luovaa, se on tyhmää.) Mieti, kuinka monta hyvää erilaista aamupalavariaatiota voitkaan keksiä!

Tietoista vaihtelua tulisi harrastaa, mikäli koet jääväsi omien tapojesi vangiksi. Tietoisella vaihtelulla muutat tietoisesti jotain jo olemassa olevaa käyttäytymismalliasi toiseen suuntaan, esimerkiksi valitset toisen reitin polkea kouluun. Tämä pieneltä tuntuva asia voi avata ovia vaikka mihin. Uudella reitilläsi kiinnität huomiota luultavasti johonkin uuteen, mielenkiintoiseen asiaan, joka voi olla mitä vaan kauniista maisemasta kivannäköiseen uuteen ihmiseen. Tai mistä tiedät, ehkä juuri sillä toisella reitillä törmäät elämäsi rakkauteen tai johonkin toiseen elämäsi mullistavaan asiaan. Ei voi tietää. Siksi pitääkin kokeilla.

Vaihtelu elämässä voi kohdistua lähes mihin tahansa ja se voi olla joko pientä tai suurta. Molemman tasoisia vaihteluita olisi hyvä suosia, sillä tasapaino on tässäkin asiassa hyvin tavoiteltavaa. Pienet yksinkertaiset vaihtelut (juurikin nuo eri ruokien ja/tai reittien kokeilut) tuovat arkeen mielekkyyttä. Isommat repäisyt, kuten muutto toiselle paikkakunnalle/ulkomaille, opiskelupaikan vaihto tai ihmissuhdemuutos voi hetkeksi sekoittaa koko elämän, mutta pidemmän päälle muuttaa ihmistä usein positiiviseen suuntaan.

Ja kun tässä nyt kuitenkin urheilijoita ollaa, mitä vaihtelu tarkoittaa mulle treenimaailmassa? Minusta vaihtelu on kaiken treenaamisen suola. Olen pienestä asti tykännyt treenailla monella eri tapaa, montaa eri lajia, monen eri valmentajan opissa. Tämän seurauksena tykkään harjoitella todella motivoituneesti aina uusia ja kummallisia asioita. Tämän takia tykkään oppia aina uutta. Ja kuten olen joskus maininnutkin, en pidä mitään treeniä turhana. Kaikki urheilu tukee toisia urheilulajeja, tai vähintäänkin kehittää sinua yksilönä. Sitä paitsi, se on hauskaa. Miksi ihmeessä treenata aina samalla tavalla, kun variaatioita voi kehitellä hautaan saakka? 

Haluan pitää tämän kiinteästi mukana myös omassa valmentamisessani. Kehittelen treeneihin usein jonkun teeman, jonka ympärille treenit rakennetaan. Tykkään lisäksi keksiä tyttöjen ''kiusaksi'' usein jonkun pienen tehtävän, jonka ratkaisu ei ehkä ole aina ihan helpoimmasta päästä... Koska kaikkia liikkeitä voi aina kokeilla tehdä hitaammin, nopeammin, silmät kiinni, laulaen. eri askellajeissa, askellaji-siirtymissä tai raippa käsissä. 

Treeneissä kaiken ei tarvitse olla kivaa, mutta treeneissä pitää olla aina jotain kivaa. Se pitää kehon ja mielen virkeänä!

Mitäs te ajattelette aiheesta? Harrastaako joku teistä tietoista vaihtelua? Entä tykkäättekö itse keksiä variaatioita eri liikkeille treeniympyröissä?