Moikka!
En tajua, miten aika juoksee! Tää on vaan ihan jotenkin absurdia... Useimmat tietävät, että kesä menee aina nopeasti, mutta mitä vanhemmaksi itse tulen, sitä nopeammin tuntuu aika kuluvan myös muina vuodenaikoina. Syksy meni hujauksessa, aika syksystä tähän hetkeen oli ehkä silmänräpäyksen mittainen - ja nyt eletään kuitenkin jo maaliskuuta.
Kisakausi startattiin eilen Hämeenlinnan MP Riding Centerissä, ja kisat olivatkin debyyttikisani sekä sennuikäisenä kisaajana, että A-tason juoksuttajana - aika villiä! Kisoihin osallistuin myös uunituoreen uutukaisella Ronjalla, jolle kisat olivat myös ensimmäiset laatuaan. Kuten arvata saattaa, olin lyhyiden kisojen aikana suhteellisen kiireinen (lue: juoksin pää kolmantena jalkana paikasta a paikkaan b, c, d ja e), enkä harmittavasti ehtinyt montaakaan suoritusta muilta vilkaista. Aina olin joko itse verkkaamassa, hevosen selässä, laittamassa hevosta kuntoon tai pois, juoksuttamassa, areenalla tai vaihtamassa vaatteita.
Kiire piti turhan stressin hyvin kurissa. Se on jännä tilanne kisaverkassa, kun et voi oikeastaan pysähtyä ajattelemaan mitään turhaa - se on vaan tehtävä. No matter what happens, liikkeitä on koitettava ennen areenalle menoa. Omissa suorituksissa eniten kuumottivat perikset, koska ne aloittivat koko kisarumban, eikä voinut oikein tietää, miten Ronjis tulisi uudessa tilanteessa käyttäytymään. Ensimmäiset kokemuksethan määrittäisivät pitkälti sen fiiliksen, mikä tälle nelijalkaiselle kanssaurheilijalle jäisi kisatilanteesta.
Areenallahan Ronja otti vähän kipinää, mutta kyllä siellä selässä kuitenkin pysyttiin ja saatiin kaikki liikkeetkin suoritettua ilman liiallista dramatisointia. Eniten itsellä kehitettävää vanhassa tutussa selkäänhypyssä, jossa tekniikka pitäisi pistää moottorisahalla osiin pienen viilauksen sijaan. Sama pätee myös 'uuteen' toveriimme, lankkuun... Positiivista löytyi kuitenkin saksista, jotka nousivat paremmin kuin treeneissä, ja seisonnasta, joka yleensä on ikuinen murheenkryynini.
Samalla sisäänjuoksulla suoritin teknisen, joka oli lähinnä täynnä paniikinomaista kiirehtimistä. Kaikki liikkeet sain suoritettua, mutta pieni rauhoittuminen siinäkin ohjelmassa voisi olla paikallaan. No, ehkä tästä taas opimme. Kaikenkaikkiaan jäi kyllä hyvä fiilis tuosta teknisestä, koska olihan se ensimmäinen laatuaan. En kuitenkaan tippunut, eikä Ronja ollut hullu - mitkä ovat jo voittoja sinänsä!
Tässä välissä harrastelin vähän tuota juoksutushommaa, ja juoksuttelin tyttöjen laukkaperikset ja käyntikyyrit. Dooris oli hieman tahmea, ja olisi alkuun tarvinnut hieman enemmän työstämistä. Kaikki kuitenkin sujui ihan hyvin, enkä itsekään ollut aivan solmussa siellä keskellä. Tyttöjen suorituksista en kamalasti voi mitään mainita, koska koko focus oli juoksuttaessa ainoastaan ja vain hevosessa. Pääpiirteittäin laukkailijoiden perikset menivät kuitenkin ihan ok (juoksutuksessa ehkä se suurin ongelma) ja käyntiohjelmat paremmin kuin kotona. (Tytöt: Muistakaa, että näitä sitten analysoidaan ja puidaan keskiviikon treeneissä!)
Näiden jälkeen piti taas vaihtaa farkut trikoisiin ja palata itse sinne hevosen selkään mönkimään kyyriä läpi. Kaikki tuntui jo verkassa paljon paremmalta kuin aamulla, eikä Ronja ole varmaan koskaan tuntunut yhtä hyvältä. Tajusin myös verkassa onneksi heittää pari flikkiä läpi, koska minulla on hyvä tapa vältellä sen tekemistä aina viimeiseen asti... Tein kuitenkin sen pariin kertaan, eikä R oikeastaan reagoinut siihen millään tavalla. Areenalla Ronjis oli tahmeampi kuin verkassa, mutta ehkä sen voi laittaa vielä kokemattomuuden piikkiin. Vaikka laukka vähän tökki, on se kuitenkin aina parempi vaihtoehto kuin mennä lujaa. Pari pientä virhettä tuli, mutta muuten sain mielestäni tehtyä ihan siistin kyyrin - ja taisin muistaa sellaisen vienon hymynkin pitää naamalla lähes koko matkan ajan. Oli myös kiva lopettaa suoritus nättiin flikkiin. :)
Päivä olikin oman kyyrin jälkeen viimeistä silausta - eli tyttöjeni laukkakyyrejä - varten valmis. Oli ehkä ihan hyvä, että verkkamme oli lyhyt ja intensiivinen, sillä Dooris oli aika väsynyt jo tässä vaiheessa päivää. Verkassa D kuitenkin teki parhaansa ja tavoitteeni oli areenallakin jaksaa pitää sen motivaatio yllä: jaksaa pitää se laukassa jokaisen vikeltäjän vapaaohjelman ajan. Ja jälleen: en nähnyt kyyreistä kuin palasia, mutta yleisvaikutelmana ne sujuivat vielä paljon paremmin kuin perikset. Muutamia pieniä virheitä siellä täällä, mutta kokonaisuutena aivan mahtavat suoritukset näin kauden alkuun! Olen jälleen todella vaikuttunut ja ylpeä. Sijoituksina sankarit olivat käynti-yv'ssä 1. ja 2. Käyntipari nappasi myös hopeaa ja A-tason laukkajunnut olivat sijoilla kolme ja viisi. Siis aivan supersiistiä. Tästä on mahtava jatkaa treenejä kohti tulevia kisoja.
 |
| Pepsodent-tiimi just ennen palkintojenjakoa :) |
Erityisesti haluan eilisestä kiittää kisojen organisoijia, Paulaa ja meidän koko Dooris-tiimiä kaikesta vaivannäöstä jota kisojen eteen jouduttiin kokemaan. Lisäksi superpeukutukset mahtavalle kuuluttaja/juontajallemme sekä kaikille kisailijoille ja kannustajille. Kiitos, että teette näistä tapahtumista mahdollisia. Apuanne ja olemassaoloanne arvostetaan.
Ja tästähän piti tulla lyhyt kisaselostus, mutta miten taas kävikään? Lähti vähän lapasesta tämä touhu, mutta eihän se ehkä haittaa... Ja koska unohdin aiemmin mainita, olin itse sennuissa toinen, pisteillä 5.9. Oijoi, toivotaan, että pienten viilausten jälkeen päästään kauden aikana reilusti yli kutosen pisteisiin. Katsotaan, josko jostain kisoista vaikka palattaisiin kotiin 6.5 kera ;)
Jos jollain on mediatallenteita, eli kuvia tai videoita ko. kisoista, niin mulle saa ilmotella! Ottaisin kovin mielelläni niitä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti