keskiviikko 19. elokuuta 2015

Ei mitään järkevää

Moipadi moi.

Mun on hirveesti tehnyt mieli tulla kirjoittelemaan jo jotain järkevää tännekin ton kisapostauksen jälkeen, mutta kuten maailman yleisin tekosyy kuuluu: mulla ei vain ole ollut aikaa. Noh, sinänsä aika yllättävää, että toi kuului just mun suusta.

Mä jotenkin oletin, että tää syksy tulis olemaan koulun kannalta helpompi, koska a) Mulla on vaan aineita, joita kirjoitan... eli aineita joista tykkään... (??) ja b) mulla on vähemmän kursseja kuin missään jaksossa koko mun lukiohistorian aikana.

... Mutta eeeeeeeeeei.

Musta tuntuu, että mun oppiminen on hidastunut aivan älyttömästi. Oikeastaan, oli aihe mikä tahansa, tarvitsen mä nykyään tuplamäärän aikaa 'treenata' uusia juttuja, oli kyse sitten saksan sanoista tai uudesta liikesarjasta urheilun puolella. Keskittyminen on nollan luokkaa ja yleinen vireystaso huitelee miinuksella. Miten ihmeessä kaikesta on yht'äkkiä tullut niin vaikeeta? Tarkemmin kun aattelen, onhan tää jatkumoa keväältä. Kesällä kun ei oikeastaan tarvinnut kauheasti tuota aivokapasiteettia yrittää tuhlata.

Jotenkin vähän väliä semmoinen tosi tyhmä olo. Siis konkreettisesti semmonen hidas. Kun ei vaan tajuu. ymmärrä. käsitä.
Ainut paikka, missä suurin piirtein pysyy pää mukana, on treenit & valmentelu. Tällä hetkellä mun treenikalenterista löytyy tanssillista voimistelua, akroa ja itse lajia (+ omat oheiset). Pakko nyt on hehkuttaa tuota tanvoa, koska tykkään siitä ihan älyttömästi! Meillä on vireillä tosi kiva ohjelma: 2.5 minuuttia täyttä tekemistä! Ohjelma on hyvin nopeatempoinen ja sisältää paljon hyppyjä (& onhan mulla pari 'akro'sooloakin...), mistä olen tosi innoissani! Viime kaudella oli tosi kiva tehdä herkkä ohjelma Anna Puun kappaleeseen, mutta nyt on vähän vahvemman teeman vuoro! ;)

Myös valmentelu nostaa fiilistä. Mä en kestä, kuinka voin aina hypettää mun pikkusista ja tästä koutsaamisesta, mutta oon kyllä niin elementissäni siinä hommassa. En voi ymmärtää, miten kahdessa vuodessa ollaan saatu niin paljon aikaan... ja nälkähän kasvaa syödessä, eikö? Kauhea into olis kehittää lajia vaikka kaikkiin ilmansuuntiin, mutta taas esteeksi muodostuu toi aika. Yritän kuitenkin parhaani. Valmentaminen on juttu, josta olen koko ajan innoissani - Kiitos kaikille HeRoille, sankareille. On ihana tunne, kun voi ylpeänä katsoa joka ikistä vikeltäjäänsä ja sanoa, että hei - sä olet mahtava.
< 3


Huomenna nähdään, mitä tapahtuu kun koutsi pitää treenit kotona... 
Jeps. Mutta siitä lisää myöhemmin. Mites toi sivupalkin kysely? Käykääs ihmeessä klikkailemassa noita vaihtoehtoja, jos ette ole vielä sitä tehneet. Tällä hetkellä kolmen kärkeen kuuluvat maajoukkuepostaus, ulkonäköpaineisiin painottuva postaus, sekä treenipostaukset. Treenipostauksista kyselisin vielä tarkentavia kysymyksiä: Millaisia treenipostauksia tykkäisitte lueskella? Kertokaa ihmeessä tonne kommenttilootaan! 

Ei kai mulla muuta tällä erää. Kyselyn ehdoilla mennään, se määrittänee seuraavan postauksen aiheen!


Ei kommentteja: