Kilpailuihin valmistautuminen OSA 3: Mitä mukaan kisoihin?

Heipähei, kisat ovat ovella - psyykkinen ja fyysinen kunto kondiksessa! Mitä muuta pitää muistaa valmistella? Kirjoittelin pientä muistilistaa yleisimmistä tarvittavista asioista. Älkää kuitenkaan luulko, että tämäkään on lähelläkään pomminvarmaa. Kisamatkoilla tarvitaan usein mitä oudoimpia kapistuksia - joskus niitä löytyy laukun pohjalta, toisinaan ei. Älkää siis liian orjallisesti pakkailko minun listani mukaan, tämä on vain suuntaa antavaa!

Vikeltäjän muistilista:

1. Hoida musiikit. (Miksaa musiikit, laita tikulle/levylle)

2. Huolehdi pukujen sopivuudesta ja kunnosta. (Tarvittaessa harrasta pyykkäämistä, muista myös tsekata ehjät sukkikset mikäli käytät hamepukua)

3. ... Sama juttu tossujen kanssa (pese, rasvaa, kiillota)

4. Muista edustusvaatteet!

5. Kurkista meikkipussiin ja varmista kisameikkien olemassaolo (tarvikkeet pohjameikkiin, erilaiset luomivärit, glitterit ja PEILI)

6. Tee sama juttu hiustarvikepussukalle (tärkein sisältö: pinnit, ponnarit, harja, kampa, lakkaa, muotovaahtoa/geeliä, mahdolliset hiuskoristeet & valkit)

7. KÄY KAUPASSA. Osta kaikki mahdollinen evääksi kelpaava.

Siinä ehkä itse suoritusten kannalta kriittisimmät asiat. Tämän lisäksi kisamatkan pituudesta (ja kisapaikasta) riippuen tarvitsee muistaa ottaa huomioon erinäisiä asioita... Siispä ohessa vielä pyydettyä 'what-to-pack' -listaa kaikille kanssani Tanskaan ja Ruotsiin lähteville. Mikäli sinua ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa joku vikeltäjien pakkauslista, skrollaappa alas!

Pientä havainnekuvaa tossuista ennen ja jälkeen putsauksen...

Sitä listaa...:

-puvut 

-tossut (& tossujen värisiä sukkia...)

-musat (mieluiten levyllä, tikulla ja sähköpostissa)

-meikit (aineita myös meikin poistoon)

-hiusjutut

-rahaa (myös vaihdettuna)

-tärkeimmät todistukset - passi, kelakortti, matkavakuutus ym

-alaikäisten matkustuslupa

-AIKATAULUT TULOSTETTUNA

-laturit

-E V Ä I T Ä

-lakanat

-pyyhe (ja mites biksut??)

-omat hygieniatarvikkeet (saippuat, shampoot, dödöt, hammastavarat ym.)

-pyykinpesuainetta

-ensiaputarvikkeita (laastarit, rakkolaastarit, teippiä, sideharsoa, kylmägeeliä, buranaa jne.)

-ompelutarvikkeita
-mausteita
-ruokarasiat

-vaatteita: lämpimälle, kylmälle, sateelle ja kaikelle mahdolliselle säälle...

-edustusvaatteet

TREENIIN: 

-lenkkarit

-treenivaatteita (trikoita, toppeja, pitkähihasia)

-verkkavaatteita (kisaverraan)

TALLILLE:

-tallikengät

-takki, tuulihousut/lökäreitä

MUUTEN:

-vaatteet matkustukseen

-hengailuvaatteita (esim. shortseja jos on lämpöä tulossa...)

-pari paitaa ihmisten ilmoille 

-yöpuku vois olla hyvä idea

-ne sukat ja alusvaatteet (... viimeiseksi mainitut mielellään ihonvärisinä)

Sit jos tykkäilette esimerkkinä kuvailla suorituksia, niin kamerassa olisi ideaa. Nuorempana tykkäsin myös pitää pelikortteja mukana, nyt taitaa mukaan lähteä ylppärikirjoja...

Unohdinkohan jotain? Jaa-a. Nyt ei kykene miettimään moista. 

Kiitos kaikista jo postauksiin tulleista kommenteista! Kaipaisin kuitenkin yhteenvetoa: Oliko postaussarjasta jotakin hyötyä? Mikä osa oli mielenkiintoisin ja miksi? Entä kaipaillaanko postaussarjaa jostain toisesta aiheesta? 

pst! Tykkäättekö tästä uudesta ''alabannusta''? ;')

Kilpailuihin valmistautuminen OSA 2: Treenaaminen ja kehonhuolto

Tervehdys toverit, kisoihin valmistautumisen toinen osa on täällä! Treenaaminen on ympärivuotista hommaa, joka kuitenkin ainakin itsellä muuttuu hieman vuoden aikana, mitä lähemmäs kisakautta ja kisoja päästään. Treenaaminen ei sinänsä lisäänny tai vähene, se vaan muuttaa muotoaan. Moni tätäkin tekstiä lukeva on varmasti lukenut harrastushistoriani ja sitä kautta päässyt hieman sisälle menneisyyteeni treenin saralla. 

Yritän itse jaotella treenini erilaisiin painosykleihin sen mukaan missä vaiheessa kautta eletään. Painosykleillä tarkoitan sitä, että minkälaista treeniä tietyllä aikavälillä teen eniten. Monipuolinen treenipohja on kuitenkin kaiken a ja o, eli painotus ei voi tarkoittaa samaa asiaa kuin 'vain tämän ja tämän' treenaus. 

Ihan kauden alussa on ns. kaiken erinäisten kokeilujen vaihe, jossa heitellään ideoita esille tulevasta kaudesta - mitä kaikkia uusia liikkeitä voitaisiin opetella, mitkä voisivat olla kauden tavoitteet (piste-, liike- ja suoritustasolla) ja miten näitä voitaisiin lähteä toteuttamaan. Talvella treenaillaan enemmän oheista kuin heppaa (osittain johtuen myös Suomen sääolosuhteista) ja kakkosvaiheessa alkaakin se rankin osuus, nimittän kestävyyden ja kestovoiman treenaus. Kolmosvaiheessa lähestytään jo kisoja, jolloin tärkeää olisi saada kaivettua se tehty työ esille - eli oppia hyödyntämään rakennettuja lihaksia nopeusvoimana. Samassa vaiheessa painotus on jo teknisessä treenissä, mikä sisältää lajitreenin niin hepalla kuin pukillakin.

Suomen kesä... Vikeltäjät kiittää.

Oma treenini muuttuu lähes viikottain, mutta jotakuinkin treeniviikkoni näyttää juuri nyt  tältä:

1.pv

Kotitreeni: (~45 min) rento lenkki ja venyttelyt

Akro- ja voimatreeniä (2h)

2.pv 

Kotitreeni: (~2h): (nopeus)voimatreeniä + akrotekniikkaa + pukkitreeniä

3.pv

Yv heppatreenit, kaksi heppaa (2-2.5h)

Joukkuepukki- ja heppatreenit (1.5h)

4.pv

LEPOPÄIVÄ

5.pv

Kotitreeni: (1-1.5h) lämppäilyt ja pukkitekniikkaa

Yv heppatreenit, kaksi heppaa (2-2.5h) 

6.pv

Kotitreeni: (1h) rento lenkki + venyttelyt

7.pv

Joukkueheppatreenit (1h) + venyttelyt kotona 

Kotitreenivälineitä/ Näin eräs päivä kauniin valoilmiön!

Kisojen juuressa on tärkeä huolehtia myös kehonhuollosta. Minulle kehonhuoltoa on riittävä ja puhdas ravinto, riittävä veden juonti (näillä kuumilla kesäkeleillä... eiku) ja kevyemmät, palauttavat harjoitukset sekä lepopäivät. Kroppaa ei kannata yrittää ylikuormittaa liiallisella treenillä, koska siitä kärsii niin keho kuin mielikin. Kesä(kisa)kaudella itse pidän tärkeänä ylläpitää hyvää peruskuntoa (hyötyliikunta, rennot lenkit) ja kehon elastisuutta (venytykset: aktiiviset ja passiiviset, valmistavat ja palauttavat). Miten voisikaan edes kuvitella yltävänsä parhaisiin suorituksiinsa, jos koko kroppa junnaa vastaan? On tärkeä muistaa, että kehon ja mielen tulisi tehdä yhteistyötä, jotta optimaalisia suorituksia saataisiin aikaan. Ei riitä, jos vain jompi kumpi toimii. Huolehtikaamme siis kehoistamme antamalla niille fyysisen treenin lisäksi aikaa palautua. 

Kisojen lähestyessä treeniä kohdistetaan yhä enemmän ja enemmän yksityiskohtiin - mikä suomeksi tarkoittaa tekniikkaharjoittelua. Lyhyellä aikavälillä on vaikea vaikuttaa enää fyysisiin voimatasoihin, mutta tekniikassa parannukset ovat hyvinkin mahdollisia. Siksi kesällä hiotaan pukkien ja heppojen kanssa niitä ohjelmia. Ja säärien linjoja, Ja katseita. Ja sormien viimeisten jänteiden ojennuksia. Mitä lähemmäksi täydellisyyttä päästään maassa, sitä paremmaksi kaikki muuttuu myös hepalla. 

Lyhyen aikavälin tekniikkaharjoituksissa kannattaa erityisesti keskittyä asioihin ja liikkeisiin, jotka ovat jo hyvällä mallilla. 

Täh, eikö pitäisi yrittää treenata niitä kaikkein vaikeimpia asioita? 

Kuulostaa ehkä hassulta, mutta lyhyellä aikavälillä on helpompi parantaa niitä parhaimpia periksiä, kuin niitä alimpien pisteiden korkanneita - usein kun juuri niissä on joku pinttynyt vanha tapa, joka pisteitä laskee. Mitä kauemmin seisontaa on tehnyt könöttäen tai heittoja polvet koukussa, sitä vaikeampi niitä on muuttaa - sitä kauemmin liikkeiden korjaus vie aikaa. 

Joukkuetreenausta, Even kuvaamia tietty

Mitä yritin tässä postauksessa kertoa? Tärkeää treenissä ennen kisoja on...

1) Ylläpitää kehon kokonaisvaltaista hyvinvointia

2) Keskittyä tekniikkaan 

3) Hioa omia parhaita puoliaan vieläkin paremmiksi

Mites sä valmistaudut kisoihin? Pidätkö kehonhuoltoa tärkeänä? Heitelkää omia mielipiteitä treenaamisesta ja toiveita tulevia postauksia varten!

Kilpailuihin valmistautuminen OSA 1: kilpailujännitys

Hejssan alla! 

Ajattelin monen pienen (ja vähemmän pienen) lukijani johdosta toteuttaa tämmöisen pienen yllärin - sarjapostauksen kilpailuihin valmistautumisesta! Nyt tulee tekstiä tiheään tahtiin, koska PM-kisat odottavat aivan nurkan takana!

Ajattelin jakaa kisojen valmistautumisprosessin kolmeen osaan; 1) psyykkinen puoli: kisajännitys 2) fyysinen harjoittelu ja kehonhuolto 3) materialismipuoli (Mitä ottaa huomioon ennen kisoja esim. puvun, hiustenlaiton tai meikkien kannalta)

First things first, eli aloittakaamme pisintä aikaväliä vaativasta asiasta... Niistä omista ajatuksista. Miten pitää pääkoppa kasassa kisojen lähestyessä? Mitä kilpailut vaativat urheilijalta? Voiko jännitystä oppia hallitsemaan?

Olen sitä mieltä, että kaikista tärkein ominaisuus kilpailevalla urheilijalla on ns. 'kisahermot'. Ilman niitä kaikesta tulee vaikeampaa. Paljon vaikeampaa. 

Kaikkia meitä jännittää joskus, oli kyseessä sitten luokan edessä pidettävä esitelmä, kilpailut tai aivan joku arkinen tilanne. Jännitys on normaalia ja tervettä - ja sen avulla voimme yltää parempiin suorituksiin kuin ikinä uskoimmekaan. Jännityksellä on kuitenkin myös se toinen puoli: Se voi kahlita, vangita ihmisen uskon ja käännyttää tilanteen pelottavaksi ja ahdistavaksi. On olemassa myös välimuototilannetyyppi (*hauska yhdyssana, haha), jossa jännitys ei kulje mielen kautta, vaan pelkkä kroppa reagoi jännitykseen. Kuinka mieli voikaan olla peilityyni, mutta kädet sahaavat kuin viimeistä päivää? 

Kotona treenit ovat saattaneet mennä penkin alle jo pidemmän aikaa erinäisistä syistä, mutta kisoissa onnistutaan. Onko se itse asiassa se paine, joka saa nämä henkilöt onnistumaan kilpailuissa? Hyvät 'kisahermot' omaava henkilö osaa käännyttää jännityksen (adrenaliinin) positiiviseksi boostiksi suoritukseensa ja pystyy näin ollen hyviin, jopa todella hyviin suorituksiin myös kisapaineen alla. 

...Mutta miksi jännitys tuntuu pilaavan oman suorituksen kerta toisensa jälkeen? Miksen minä osaa muuttaa sitä jännitystä positiiviseksi energiaksi? 

Vaikkei sitä uskoisi, kaikille esiintyminen on aluksi vaikeaa. Tämä 'alku' saattaa joillakin tulla vain hieman möhemmin elämässä esille, mikä vaikuttaa sen huomioimiseen. Ei siihen kiinnitetä kauheasti huomiota, jos pienenä ei uskalla esiintyä sukujuhlilla. Lukioikäisen vanhemmat sitten miettivät, miksi teiniä pelottaa varata itse kampaaja. 

Oletteko koskaan miettineet, että kuinka joku voikin olla niin 'luontainen esiintyjä' pienestä pitäen? Tällä lahjakkuudella on varmasti takanaan jo monia monia esiintymisiä. Monia kertoja, kun joku on rohkaissut häntä esiintymään uudelleen. Esiintymisestä on syntynyt positiivinen kierre, jota on vaikea murtaa. Tämän positiivisen kierteen ansiosta esiintyvät lapset esiintyvät yhä enemmän ja enemmän, koko ajan laajemmalle yleisölle. Esiintymisestä tulee tuttua. Tavallista. 

Toiset eivät kuitenkaan esiinny pienenä, vähän vanhempana, teininä, eivätkä myöhemminkään. Mitä vähemmän henkilö 'joutuu' esiintyä, sitä vieraampaa se hänelle on. Ja vierailla vesillä emme usein tunne oloamme kauhean turvatuksi. Mikäli esiintyminen ei ole erityisen tuttua, voi olla vaikea luottaa itseensä tähtihahmona. 

Itseensä voi kuitenkin oppia luottamaan myöhemminkin. Kuten olen ehkä aikaisemminkin joskus saattanut bloginkin puolella mainita, en ole koskaan kokenut olevani 'esiintymistyyppiä'. Tämäkään ei kuitenkaan ole enää aivan vedenpitävä kommentti. Mitä enemmän olen saanut kokemusta erilaisista esiintymistilanteista (koulun puheet, erinäiset lehtijutut, virallisten asioiden hoitaminen itse, valmentaminen, vikellyksen erilaiset promotilanteet ym.), sitä varmemmaksi olen niissä kehittynyt. Kerta kerralta jännitän aina hitusen vähemmän. 

Kannustan siis sinua jännittäjä hakeutumaan pois mukavuusalueeltasi! Jännittäminen lähtee, kun kilpailuista/esiintymisestä/ym. tulee rutiinia, arkea. Yritä tehdä erikoisesta rutiinia. Eihän ketään taida esimerkiksi aamupalan väsääminen tai puhelimen räpläys jännittää? Yritä hakeutua tilanteisiin, jossa joudut antamaan itsestäsi hieman enemmän muille. Pyri esiintymään jokaisella elämän osa-alueella ja pian huomaatkin nauttivasti esillä olosta! Ei ole väliä puhutko, laulatko, tanssitko, vikellätkö tai heitätkö läppää - kunhan esiinnyt vieraille ihmisille, isommalle porukalle tai vieraassa paikassa. 

Vaikka jännittävät tilanteet saattavat ensin ahdistaa, ne kasvattavat hurjasti. Mitä pidempään joutuu puskemaan vastatuuleen, sitä hienommalta tuleva onnistuminen tuntuu. Jaksakaa tehdä töitä myös mielenne eteen, koska pelkkä fyysinen valmistautuminen kisoihin ei takaa menestystä. Taidot eivät tee kestään voittajaa, mieli tekee.

Olipas hyvin mielivaltaisen sekasortoinen postaus. Mutta mitä mieltä olitte ekasta osasta? Löytyykö ruudun takaa esiintymis-/kisajännittäjiä? Toiveita tokaan tai kolmanteen (/neljänteen?) osaan? Heitelkää kommentteja ilmaan, sana on hyvinkin vapaa.

HAPPY LIST

Hei vaan! 

Vapaapäivänäni ohjelmassani on hermolepoa, joka tarkoittaa mm. vaatekaapin järjestystä, valokuvien tilausta, blogin kehittelyä, leikekirjan päivittelyä sekä urheiluvaatteiden kuolaamista Sportamoresta.

Haastan kaikki lukijanikin pitämään päivän hermolepoa ja miettimään asioita, joista te tykkäätte. Mikä tuo sinulle iloa, mikä saa sut hymyilemään? 

Ensimmäisenä listalleni tulee tietysti vikellys (johon kuuluu kaikki omasta treenaamisesta valmentamisen kautta kisamatkoihin)...Mutta koska haluan kirjoittaa muustakin, jätän suuren osan arjestani tuohon ekaan kohtaan. Mikä muu tekee minut iloiseksi?

2. Ystävät ja pitkät juttelutuokiot heidän kanssaan; tunne kun voi puhua kaikesta - tunne kun ei ole ongelmiensa kanssa yksin

3. Valokuvat; ihanat muistot

4. Toisia ajattelevat ihmiset; hyvät ja kauniit teot

5. Rohkeus olla oma itsensä ja tehdä itsenäisiä päätöksiä

6. Eläimet; niiden aitous ja sympaattisuus (varsinkin oma koira...)

7. Omaa tunnetilaa kuvaava musiikki

8. Meikin onnistuminen

9. Rauhallinen luonto; varsinkin metsät ja mökkimaisemat

10. Oman jäljen jättäminen; esimerkiksi kirjoittaminen 

On olemassa paljon asioita, jotka tekevät iloiseksi. Joskus on hyvä pysähtymään miettimään niitä, ja vaikka kirjoittaa kymmenen niistä ylös. 

...Jos ette paperia jaksa kaivaa, niin kirjoittakaa muutama vaikka kommenttiboksiin. :-)

Nyt riitti angsti

Parin nukutun (*nooot) yön jälkeen elämä hymyilee taas. Kuopan pohjalla on jo ma'attu tarpeeksi pitkään - aika saada iloisuus takaisin. 

Perusarjessani olen hyvin ilmeikäs ja hymyilen paljon. Ja jos joku hatuttaa, huomaa sen varmasti 'ilmeettömästä' naamastani. Kuten olen ennenkin ehkä maininnut, tykkään viljellä hyvää mieltä muille. Torilla on helppo piristää turistien päivää olemalla erityisen mukava. Vastapalveluksena he voivat antaa sinulle kauniita sanoja ja aihetta hymyyn. 

Tänään oli hauska tilanne, kun vaihdoin kesken asiakaspalvelun kielen saksaksi (asiakkaat saksalaisia) ja näin, miten pariskunnan leuat loksahtivat auki. Hämmentynyttä pariskuntaa oli ilo palvella ja oli vaikeaa pidätellä naurua. Se oli niin hauska tilanne. 

Olen saanut ihanilta asiakkailta kiitoksia, ulkonäkökehuja, paljon tippiä ja yksi aussirouva antoi Australia-avaimenperänkin! Pistää hymyilemään väkisinkin. 

Se torijutuista! Vikellysrintamalla on tosiaan tapahtunut jos jonkin moista sekasotkua, mistä en itsekään ole aivan perillä - vielä. Osallistun Ystäväni hevonen -sarjan kuvauksiin, mistä ensimmäisiä klippejä kuvattiin viikonlopun kisoissa. Tämän kuun lopussa YLE pääsee raahaamaan kameransa Vihtiin, treenejä kuvaamaan! 

Mainitsin viime postauksessa mahdollisesta MM-edustuksesta. Niin no, siitä en ole aivan varma vielä. Tuntuu, että en todellakaan ole valmis moiseen. Haluaisin vain mennä treenaamaan Saksaan... Mutta liiton linja tuntuu olevan se, että vikeltäjiä ei tueta (ei fyysisesti tai psyykkisesti) arjessa, mutta edustamaan pitää lähteä!

Ymmärrän kannan. Pieni maa tarvitsee edustusta. Olisi vaan ehkä kivempi lähteä edustamaan. jos tuntuisi että oma treenaaminenkin kiinnostaisi jotakuta. Ei vaan ne arvokisaedustukset sijoituksineen, vaan se mitä niitä varten tehdään.

Toisaalta, vaikka kuinka treenaaminen/tuki olisi erilaista, voiko sitä koskaan olla valmis noin isoihin karkeloihin?

No juu. Ettei menisi taas liian negatiivissävyiseen rustaukseen, niin  palailkaamme tämänpäiväisiin treeneihimme. Oli superhauskaa! Nykyisin treeneissä tuntuu niiin lapselta. Kun kisojen jälkeen ei ollut fiilistä hinkata kisaohjelmia, emme tehneet niin. Suoritin mm. pari hyvää käsilläkävely-yritystä siellä hevosen selässä. Lisäksi tein periksiä väärinpäin ja kokeilin teknisiä liikkeitä. Myös hyppy suoraan seisomaan alkoi saada tuulta alleen. FUNFUN!

Kisakuvat taas Even. Kiitos, olet super<3

Oon nähnyt ihania ystäviä ja kuvaillut auringonlaskussa. ''Kyllä kaikki järjestyy'' kuiskasi mun hyvä ystäväni, kun istuimme puiston penkillä kauniina kesäiltana - aivan jäässä. Ehkä kesäkin vielä järjestyy.

Mitä pidätte kuvista? Löytyykö joku lemppari? :-)

Vuoristorataa

Koko kesäloma tähän asti on ollut täyttä hullunmyllyä. Mielialojen heittelyä. Tunteiden vuoristorataa. 

Oon ollut iloinen, onnellinen ja nauttinut hetkistä. Saattaa kuitenkin kestää sen puoli tuntia ja tuo kaikki on mennyttä. Kun joku muistuttaa jostain tekemättömästä asiasta, saapuu mieleeni sata muuta. Mieliala kohtaa tuossa vaiheessa ''pienen'' alamäen, eikä loppua näy. Stressi ottaa vallan, eikä loppujen lopuksi saa tehdyksi mitään. Kun on niin paljon sitä tehtävää. 

On tapahtunut paljon kivoja asioita, mutta en osaa nauttia niistä ennen kuin olen suorittanut jotakin loppuun. Tämä loppuunsuorittaminen ei kuitenkaan käy ihan hetkessä. 

On se elämä vaikeaa.

Viikonloppuna oli kisat Lahdessa. Suoritukset menivät hyvin, kultaa löytyi kaulasta itseltä ja pikkujunnuilta. Nii ja YLE oli tänään kuvailemassa. Ja lähen ehkä MM-kisoihin. 

Eikä oo fiilistä. Ei vaan jaksa. Liikaa asioita. Liikaa turhaa. En nyt jaksais nyt tiettyjä ihmisiä tai mitään.

Naah.

CVI ESBJERG, näin ruohonjuuritasolta

Moni teistä huuteli ''HEP''-kommenttia viime postaukseen, mikä näytti vihreää valoa tarkempaa kisaselostusta kohtaan. Tässä siis taas ollaan.... vaikka ei olekaan se lupaamani alkuviikko...

torstai 28.5.

Viimeinen koe oli ohi, ja herätyskello soi klo 04.59. Ah, siinä makoisten kolmen tunnin yöunien jälkeen (kiitos pakkailujen) oli hyvä nousta pirteänä kohti ensimmäistä matkapäivää. Miittasimme kentällä, missä kaikki sujui kuten ennenkin ja pian pääsimme nousemaan koneeseen. Kentältä ostin hehkuttamani Gladwellin Outliers*-kirjan, jota aloitin lukemaan koneessa. (*Outliers, the story of success suom.: Kuka menestyy ja miksi)

Tanskan päädyssä kentällä vuokrasimme pari autoa ja - kuten aina - kohtasimme hieman tilaongelmia, mutta saimme kuin saimmekin lopulta jokaisen vikeltäjän laukkunsa kanssa kyytiin sovitettua. Piti vaan pelailla hieman tetristä. Meinasimme jo päästä lähtemään, mutta todella liian hienon auton motoriikka oli vielä hieman hukassa suomalaistytöillä... Pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen peilien kanssa ja jätimme kentän taaksemme.

Ajomatkamme päätyi tallialueelle, jossa siivosimme hepparekan ja teimme perinteisiä tallihommia: kannoimme vettä. heinää ja siivoilimme karsinoita. Päivällä vuorossa oli vet check. joka on aina yhtä kuumottavaa. Kaikki heppamme kuitenkin pääsivät hienosti läpi ja pääsimme hyvillä mielillä valmistautumaan treeneihimme.

Treenit pidettiin aika lyhyinä heppojen ja areena-aikojen takia, joten mitään kummempia ei ehtinyt siinä tehdä. Pihalla oma kisaheppani päätti vähän irrotella pitkän matkan jälkeen - eikä se ainakaan tuonut omaan itsetuntoon lisäbuustia. Treenien jälkeen vuorossa oli taas heppojen hoitoa ja majoituksen metsästys. Majoituksemme oli camping-alueella sijaitseva leikkimökin kokoinen pieni kämppä, jossa oli oikeastaan kuusi sänkyä. Piste.

Perjantai 29.5

Herätyskello soi ruhtinaallisesti vasta kuuden jälkeen - oli aika lähteä tallille. Taas vuorossa oli katsaut heppojen hyvinvointiin ja lettien tarkastukseen. Kun hepat ja sykeröt olivat ojennuksessa, kävimme syömässä kisapaikan aamiaisen. Ohjelmassa seuraavana oli kisojen avajaisseremonia. Avajaisissa perinteisesti edustetaan omaa maata/seuraa yhtenäisillä edustusvaatteilla ja kävellään areenalle seisomaan tunniksi. Tuon tunnin aikana esitellään tuomarit, toivotetaan kaikki tervetulleeksi ja kuunnellaan yleensä järjestäjämaan kauniilla kielellä joitakin tärkeitä sanoja. Kyseisissä kisoissa näimme myös Tanskan prinsessan, joka tuli siunaamaan kisat.

Päivällä oli kilpailusuorituksia vain ykköstason luokilla, joten itse sain vain nauttia kisakatselmuksesta ja panikoida tulevia suorituksiani. Kahdeksan aikaan illalla pääsin vihdoin juoksemaan areenalle joukkueeni kanssa. Teimme todella hätäiset joukkueperikset hieman epätasaisella hevosellamme.

Joukkueen kanssa siinä on aina se tietty kitka ilmassa. Kun odottaa omaa vuoroaan, voi kuulla toisten hengityksen  - ja se jännitys on melkein käsin kosketeltavaa. Omalta osaltani perikset menivät hyvin, kaikesta kiireestä (...jota ei edes ollut...) huolimatta.

Tältä näytti areena (anteeksi videolaatu)

Palasimme suoritusten jälkeen hobittiasunnoillemme ja kävin läpi yhden elämäni kauheimmista suihkukokemuksista - ihan liiottelematta. ylt'ympäriinsä märän suihkukopin jääkylmä (yllättäen todella likainen) betonilattia ei houkutellut sisään, mutta kun suihkusta yritti saada lämmintä vettä, meinasi itku tulla. No, eihän sitä liian mukavaa pidä ollakaan?

Lauantai 30.5

Herätys reilusti ennen kuutta. Ajatus yv-periksistä sai heräämään ja sain naamani ja hiukseni kuntoon ennen lähtöä. Tallilla puunasimme vikellyskaverimme (...hevoset...) ja jatkoimme osittain toisten hiusten väkertelyä. Koska oma vuoroni oli vasta luokan lopussa, ehdin katsoa muutamat perikset ennen omaa verkkaani. Verkka ja suoritus itsessään sujui yllättävän kivuttomasti, toki niihin periksiin voisi aina yrittää keskittyä hieman enemmän.

Päivän kuluessa vietimme aikaamme pääosin katsomossa (katsoen muiden suorituksia, väkertäen hiuksia tai meikkejä), tallissa (hoitamassa hevosia, siivoamassa karsinoita tai tekemässä jo edellämainittuja tallihommia) tai syömässä ... (Vikeltäjä on luonteeltansa hyvin perso ruoalle. Missä vain, milloin vain.

Lauantaina vuorossa oli myös joukkueemme vapaaohjelma, mikä on aina yhtä kuumottavaa ja pelottavaa. Voinen tässä välissä lisätä, että ennen kilpailuja emme olleet koskaan tehneet vapaaohjelmaamme aikarajan sisäpuolella, vaan se on aina venynyt n. 5.5 minuuttiseksi. (Joukkuekyyrin max. kesto 4 min). Vaikka kohtasimme pieniä ongelmia kyyin varrella, sujui vapaaohjelmamme pääosin hyvin. Kokonaisuus pysyi kasassa, eikä aikamme loppunut kesken! Olimme tyytyväisiä siihen.

Alkuillasta lähdin kolmannen kerran verkkailemaan itseäni. Ennen ensimmäistä kyyriäni yritin keskittyä pukilla löytämään hyvän rytmin tekemiseeni. Kuuntelin musiikkini pariin kertaan kuulokkeilla ja toistin vapaaohjelmaani niin maassa kuin pukillakin. Lämppäsin eritoten keskivartaloa, koska itselleni on tärkeää löytää hyvä keskikropan tuki, jotta ylipäätään voin keskittyä itse vikeltämiseen. Vapaaohjelmani meni liikkeiden osalta hyvin, mutta musiikki ei vain osunut kohdalleen. Olin myöhässä lähes koko kyyrin, mikä teki vapaaohjelmastani levottoman ja kiireisen näköisen. En ollut tyytyväinen lainkaan.

Illalla sain tietää pisteeni: yv perikset 6.770, joukkueperikset 5.573, yv kyyri 7.068, joukkuekyyri 6.035. Pääsin siis yksilönä finaalikierrokselle, jee!

Sunnuntai 31.5

Nyt en ole ihan varma, että kuinka paljon valehtelen, jos sanon että sunnuntaina(kin) satoi. Joka päivä tuntui toistaan kylmemmältä, johtuen tuulesta ja sateesta. Sunnuntai oli kuitenkin edessäni finaalikierros, joka tietysti loi pieniä paineita. Mietin koko päivän vapaaohjelmaani. Kelailin sitä päässäni edes ja takaisin... Tänään oli vain pakko onnistua!

Ensimmäiseksi oli kuitenkin puettava päälle perispuku, ja keskityttävä niihin pakollisiin liikkeisiin. Verkkasin aivan liian pitkään itseäni ja tuntui turhauttavalta odottaa ja odottaa - ja vielä kerran odottaa omaa vuoroansa. Kävelin maneesia edes takaisin kuin mikäkin hermostunut kissapeto. Periksienikin aika kuitenkin koitti, eikä pahoja asioita tapahtunut!

Kyyrin verkassa sama tapahtui uudestaan - joiduin odottelemaan. Kertailin kyyrini alkua varmaan parikymmentä kertaa musiikillani, etten nyt myöhästyisi. Hepalla teimme todella lyhyet verkat molempiin sunnuntain suorituksiin, koska tarkoituksenamme ei ollut väsyttää kilpatoveria. Ennen kisasuoritustani olin varmoin mielin: ainut pelkoa aiheuttava asia oli pukuni. Miten osaankaan aina suunnitella itselleni mahdollisimman vaikeat puvut vikeltää? Tälle liehuhelmalle on pakko tehdä vielä jotain ennen Lahtea...

Kyyri meni kuitenkin hyvin, kuten ehkä videolta jo näittekin. Musat osuivat ja upposivat ja olin suoritukseeni tyytyväinen! (Ainoastaan flikki meinasi mennä hieman ohi :'D) Loppupisteeni olivat sen 6.745 ja sijoitukseni oli seitsemäs.

Illalla pakkasimme tavaramme rekkaan, minkä jälkeen kurvailimme ympäri Esbjergiä etsimässä ruokapaikkaa. Loppujen lopuksi päädyimme siihen ainoaan auki olevaan ravintolaan, jonotettuamme ensin sen 20 minuuttia. Pääsimme kuitenkin syömään ja elämä hymyili taas. Viimeisenä iltana hobittimökeillämme aloitimme pakkailun ja valitimme väsymystä.

Lörppönilkka

Maanantai 1.6

Aloitimme kesäkuun kolmen aikaan yöllä, kun lähdimme lastaamaan hevosia tallille. Kannoimme tyhjästä tallista ulos viimeisetkin tavaramme ja lastasimme hevosemme kyytiin. Neljän aikaan lähdimme tallilta ajelemaan kohti Köpistä ja lentokenttää. Matkalla takapenkki veteli sikeitä ja me etupenkkiläiset yritimme parhaamme mukaan pysyä hereillä. Matkan aikana pinnaamme koeteltiin ruuhkassa ja hermojamme bensiksen terävien kivien ja vuokra-auton tuttavuudesta.

Pääsimme lentokentälle, pääsimme lennolle ja pääsimme Suomeen. Summatessa kisamatkaamme Tanskaan voisin sanoa, että se oli melko normaali, mikäli noin voi kisamatkasta ikinä sanoa. Kisamatkamme sisälsi paljon erinäisiä pieniä hankaluuksia, jotka ovat kisareissujen tunnusmerkki yksi. Esbjergissä hengailimme tallilla, lapoimme lantaa, tukehduimme lakkaan, puhuimme ruuasta, heräsimme liian aikaisin, nauroimme tyhmille jutuille ja tietysti vikelsimme.

Nämä asiat ovat hyvin tyypillisiä kisamatkoillemme. Kerta toisensa jälkeen.

KUVAT: minä, Sinikka,  EOR, Susan Jacobsen, MEDVIND/Bent Sørensen, KJ Media productions

Tärkeintä on osata ajatella luovasti

Moikka taas kaikelle kansalle!

Ja vielä kiitokset niille muutamalle, jotka kommentoivat edelliseen postaukseen. Toki sinne saa edelleen jättää puumerkkinsä.

Lyhyt katsaus kuulumisiin: Palailin viikon alussa taas Tanskan maaperältä, missä yllättäen olimme kisaamassa. Suoritukset menivät kauttaaltaan hyvin ja olin pisteisiini hyvinkin tyytyväinen. Loppujen lopuksi päädyin sijalle 7./20. ja pisteeni olivat 6.745. (Mikäli laajempi kisakohtainen selostuspostaus kiinnostaa, huuda hep!)

Mites muu elämäni? Aloitin kesäduuni heti tiistaina ja onhan siinä puolensa. On ihana nauttia ulkoilmasta (*paitsi jos sataa ja tuulee) ja tavata iloisia turisteja, jotka piristävät päiväsi! ...Mutta kyllä torielämä taas iskee iltaisin takaisin ja aika lujaa. Nämä pari ekaa päivää ovat olleet tosi mukavia, mutta illalla olo on kuin katujyrän alle jääneellä. Ei vain yksinkertaisesti jaksa mitään. Bloggauksin on aika rajoilla. No, kyllähän se siitä tasoittuu. Pitää vain tottua! 

Koulu loppui ja todistukseen päätyi vain hyväksyttyjä kursseja, jes! Löytyi pääosin seiskoja ja kaseja, itsenäisestä äikänkurssista (suureksi helpotuksekseni) 9 ja kuviksesta kymppi. Pidän todella paljon kuviksen maikkamme ajattelutavasta; ei tarvitse osata piirtää saadakseen hyvää arvosanaa. On vain osattava ajatella luovasti. 

<3 Voi kun kaikki opettajat ajattelisivat samoin. 

Tämän lisäksi olen uusinut passini (ja vanhentanut elektronini....) ja hoitanut muita 'virallisia' asioita. ToDo-listallani seisovat vielä kisapuvun lyhennys, kampaajan varaus ja tietysti kaikkien mahdollisten kaverien näkeminen. Huomaa kyllä taas, että kenellä on hieman kalenterissa täyttä.. On yllättävän vaikeaa löytää aikaa niinkin yksinkertaiselle toimenpiteelle kuin pankissa käyminen.

Heppatytöille HOX! Oon tulossa Finnderbyyn lauantaina esiintymään, eli jos olette tulossa sinne päin, niin olisi ihana nähdä vanhoja ja uusia tuttavuuksia. Heittäkää viestiä, mikäli olette paikalla!

Ei mulla muuta tällä erää, palaillaan <3