#Ylpeä

Päivien hiekka liukenee tiimalasissa valoakin nopeammin, tuntuu kuin ei ehtisi edes kissaa sanoa.

Hei vaan ystäväiset, täällä taas.

Musta tuntuu, että en oo ehtinyt edes katsahtamaan tänne koneen suuntaan viimeiseen viikkoon - tai puoleentoista. Pieniin hetkiin mahtuu yllättävän monia aikavarkaita, joista yksi on ehdottomasti viikkokohtaiset menot x. Viikko-/päiväkohtaisia menoja voivat olla esimerkiksi lisätreenit, kavereiden tapaaminen tai pukusovitus Pasilan suunnalla. Kaikki niin kivoja juttuja, mutta taas palataksemme aiheeseemme, sitä aikaa on vain sen 24h/vuorokausi.

Myös viikonloput on tungettu täyteen tavaraa. Onnekseni jakso on vasta alussa, eikä deadlinet vielä paina kamalasti päälle. Viime viikonloppu meni aika lailla juoksuttaessa - siis hyvin sekalaisilla fiiliksillä. (Järjestimme siis sunnuntaina pienimuotoiset kilpailuharjoitukset vikellyksessä treenitallillamme Kellokoskella.) Yllättävän moni asia toimi yllättävän hyvin, ottaen huomioon järjestäjien nuoren kokemuksen kilpailujen järkkäilyistä. Aina on parannettavaa, mutta saimme paljon positiivista palautetta.

Itse kilpailusuoritukset menivät omilta tytöiltä aivan järjettömän hyvin. Erityismaininta annettakoon Team Shupalle, joista olen todella iloinen ja ylpeä. Oli, ja on, kyllä mahtavaa juoksuttaa noin hienoa ja taitavaa porukkaa, en voi muuta sanoa. Jotenkin se kaikki työ ja tuska valmentamisen eteen tuntuu niin pieneltä työmäärältä, kun voi nähdä kehitystä tapahtuvan. Se palkitsee todella. Tästä on mahtava jatkaa nälkäisenä kohti vaativampia liikkeitä ja varmempaa suorittamista! ... Mitä mä tässä selitän... Katsokaa itse!

On tainnut mennä hymyoppi perille.. :)

Niin söpöjä ja niiiin hyviä <3

Mä en vaan voi ymmärtää miten kohta on jo toukokuu. Mitä enemmän sivuja kalenterista tulee käänneltyä, sitä lähemmäs omaakin kisakautta kurvaillaan. Vapaaohjelmaa on pariin otteeseen rämmitty ... ja se nyt menee ja ei mene. Parit muutokset tulivat tänään kuvioihin ja luultavasti tuskailen niiden kanssa nämä seuraavat pari viikkoa ennen Budapestia. Musa ollut kunnossa jo pidemmän aikaa, puvunkin käyn hakemassa ensi viikon alusta. Treeneissä kaikki osa-alueet rullailevat nätisti omissa uomissaan - pääkoppa ehkä tarttisi hieman rauhoittelua.

Ps. Nyt lähiaikoina on taas tullut harvinaisen monta kertaa takkiin vikellyksen saralla; moni lajia tuntematon ihminen on tullut rivien välistä kertomaan, kuinka pilaamme toiminnallamme hevosen/varusteet/pohjan/maneesin/ihmiset/koko maailman ... Enkä mä vaan enää jaksa tommosta. Kertoisiko joku mulle että MIKSI IHMEESSÄ? Mitä tyydytystä joku voi saada toisen pahasta mielestä? Luulin, että eläisimme suvaitsevaisuuden aikaa, mutta ei. Missä vaiheessa tämä ihmeellinen pienlajien sättiminen loppuu, missä vaiheessa annetaan kaikkien kukkien kukkia? En mäkään korkeammasta kouluratsastuksesta mitään tiedä, joten mikä idea mun olisi mennä heille purnaamaan miten mikäkin asia kuuluisi mun mielestä tehdä?

  Muistakaa, että oli kyseessä asia kuin asia, sen voi luultavasti tehdä monella tapaa - ja ne kaikki voivat olla ihan yhtä oikeita.

Ne on pieniä juttuja

Pienet asiat eivät vaadi paljon, mutta antavat sitäkin enemmän.

Tänään oli hyvä päivä. Oletteko koskaan pohtineet, kuinka hyvin asiat oikeasti ovat? Kuinka paljon sellaisia pieniä hyviä juttuja jokaiseen päivään oikeen mahtuukaan? Pienistä asioista kasvaa suurta iloa ja onnellisuutta. 

Aamukuudelta en ollut iloinen lähtiessäni koiran kanssa ulos. Jouduin kuitenkin lenkin aikana pariin otteeseen hieraisemaan silmiäni ja toteamaan, että wau; auringonnousu - ja kaikki se väriloisto - on upeaa katsottavaa. 

Matkalla kouluun pidin ovea auki pyörätuolissa liikkuneelle naiselle ja vanhemmalle miehelle. Sain kauniita hymyjä ja kiitosta. Tuli sellainen todella onnellinen olo. Oli ilo olla avuksi.

Koulussa toverin kanssa tuli naurettua hassuille sanoille, joita on mahdotonta yrittää ääntää järkevästi. Saksan tuntimme ovat ihania. Porukka on pieni ja tuttu, ilmapiiri on rento - mutta samalla motivoiva ja opettajamme on ihana. Saksan tunneilla on sellainen olo, että opettajaa oikeasti kiinnostaa oppilaiden opettaminen - ja heidän oppimisensa. Kaikki tämä kaukana sellaisesta monotonisesta ''oppi''tunnista, joita tätä nykyää löytää monelta muulta kurssilta.

Kun palasin koulusta, aurinko ensimmäisen kerran tuntui lämmittävän. Spotify soitti vain hyviä biisejä ja matka taittui todella nopeasti! En kykene ylistämään fiilistäni auringon kohdalla. Ei kai siihen sanoja edes tarvita?

Junassa lipunmyyjä, tässä tapauksessa nuori miespuolinen henkilö, hymyili valloittavasti. Oli ilo ostaa lippu henkilöltä, joka tarjosi sen pienen ja niinkin yksinkertaisen asian kuin hymyn minulle. Asiakaspalvelun taso nimittäin nousee siinä vaiheessa kummasti vitosesta kymppiin. Ainakin omalla asteikolla. Hymy on kaunis. Hymy on tärkeä. Hymy levittää iloa ja hyvää mieltä. Mikäli mieli hymyilee, näyttäkää se myös ulospäin! Mikäli asia on toisinpäin, voitte huijata mieltänne kehonne avulla; pakkohymy/ -nauru vähentää stressiä ja lisää positiivisuutta - niin hassulta kuin se kuulostaakin.

Muita ilonpilkahduksia tältä viikolta:

-yksin kotona olemisen rentous, vapaus ja itsenäisyys (+ se, ettei kukaan muu ole syömässä sun ruokias tai sotkemassa keittiötä)

-valmentaminen

-tanssitreenit ja positiivinen palaute

-kotikutoinen ruoka

-koiran hassut kommellukset

-positiivinen ajattelu omista ratkaisuista ja usko siihen, että kaikella on tarkoituksensa

Ne on oikeasti niitä pieniä asioita jotka vaikuttaa. Ei tarvita lottovoittoa tai kuuta taivaalta. Se yksi hymy tai auttava käsi voi pelastaa päivän. Muistakaa myös tarjota muille se ilo. Se ei maksa mitään tai ole keltään pois.

Oletteko te kanssakulkijat samaa mieltä kanssani; Onko pieni ilo paras ilo? Mikä pieni asia pelasti viimeksi sun päiväsi? 

...

(Se voi myös olla hassu kuva itsestä parin vuoden takaa...)

Minä olen...

Hei taas!

Mä oon vietellyt tätä minilomaa vaan ottamalla aikaa ittelleni ja rentoutumalla. Onnistuin lisäksi  muistuttamaan itselleni miten tärkeää on elää kuin opettaa. Mä haluan itse oppia ja kehittyä. Mä haluan olla hyvä esikuva. Haluan olla vaikka mitä ja pyrin vaikka mihin, mutta mitä mä olen?

 Kuvat täältä

Aattelin loppuun kirjotella kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Hyvinvointi tarkoittaa jokaiselle ihmiselle eri asioita; osalle se tarkoittaa pääasiassa kehon hyvinvointia eli fyysistä terveyttä. On kuitenkin myös ihmisiä, jotka painoittavat mielen hyvinvointia. Kuten monessa muussakin asiassa, uskon että paras ratkaisu on etsiä kultainen keskitie sillä ajatuksella, että kun keho voi hyvin, voi mielikin - ja toisinpäin.

Elämän kaari on pitkä tie, jonka varrelle mahtuu monenlaisia ihmisiä, kokemuksia ja arvoja. Lapsena arvostetaan fyysistä terveyttä, vanhempana tajuaa psykeenkin vaikuttavan, ja vanhana palataan siihen fyysisen kunnon arvostamiseen - kellä se on, olkoon onnellinen. Koska mä nyt taidan olla sellainen pohtivainen sielu, tykkään ottaa esille niitä psyykkisiäkin puolia. Hassua huomata, miten omakin ajattelu on parissa vuodessa laajennut näin paljon. 

Kokonaisvaltainen hyvinvointi tarkoittaa hyvinvointia jokaisella elämän osa-alueella. Kuka sitten käsittääkin sen millä tavalla. Onko hyvinvointi sitä, ettei voida pahoin? Vai pitäisikö olla jotain enemmän? Mikä on riittävää, jotta voi sanoa voivansa hyvin? Minusta ihminen voi voida hyvin, vaikka kaikilla elämän osa-alueilla ei asiat menisikään putkeen. Minusta hyvinvointi on sitä, ettei voida psyykkisesti pahoin, vaan osataan iloita arjen pienistä asioista. On niin paljon ihmisiä, jotka voivat hyvin keskellä kärsimystä ja tuskaa, keskellä pahuutta ja aiheita, joista ei puhuta ääneen. On onnellisuutta ansaita onnea ja tajuta se.

Olisi ihana joskus kuulla jotain teijänkin ajatuksia, niin aiheesta kuin elämästäkin. Mitä mieltä te ootte hyvinvoinnista? Kiinnittääkö yhteiskunta liikaa huomiota vaan fyysiseen puoleen? Entä sinä itse?  Mikäli et saa rakennettua järkevää aasinsiltaa epäjärjestelmällisen postauksen ja kommenttisi välille, poltetaan silta ja hukutetaan aasi. Kenenkään ajatukset eivät ole vääriä, eikä mikään kommentti ole turha. Niillä voi pelastaa pienen bloggaajan päivän.

♥  Ihanaa pääsiäistä kaikille! ♥