joulutoiveita ja lahjavinkkejä

Jos olette käyneet Helsingissä vähään aikaan, olette varmasti nähneet kaikki upeat valot, jotka koristavat kaupunkia. Minusta ne pitäisi virittää loistoonsa jo lokakuussa, mistä lähtien ne voisivat loistaa aina kevään kirkkaisiin päiviin asti. Valo kun on niin ihana asia. Vihaan tätä mustaa aikaa, se vaan masentaa. 

...Lisäksi mua masentaa hieman kun menin repäsemään nivusen sellaiseen kuntoon, ettei mun joulukalenterivenyttely ihan toimi :(

Joulukuun eka päivä ja vinksahtaneet asennot... oli muuten hiton hankala ottaa kuvia :D

Kuinka omituista, elämme taas joulukuuta!

Enää muutama hassu viikko jouluun, jonka jälkeen vuosi 2015 lähestyy vinhaa vauhtia. Joulu kuitenkin tuntuu erilaiselta kuin ennen - tai se ei oikeen tunnu miltään. Mihin se joulun taika on kadonnut?

Minusta vanheneminen pilaa koko juhlan arvoituksellisuutta; kuinka jokainen voi kirjoittaa lahjalistaansa asioita, joita tietää paketeistaan myöhemmin löytävänsä. Miksi se on näin? Mikä järki siinä koko paketoinnissa enää on, jos jokainen tasan tarkkaan tietää mitä tuleman pitää?

Tänä jouluna ajattelin kirjoittaa avoimen lahjalistan. Jos kukaan lähipiiristäni on hankkimassa jotakin minulle jouluksi, toivoisin mitä vaan urheiluun/treeniin tai vikellykseen liittyvää. Mikäli asia liittyy mitenkään boldattuihin kohtiin, pidän siitä varmasti. Näin yllätys säilyy, mutta sponsorin on helpompi ehkä keksiä jotain mieleistä! 

Nykymaailmassa hukutaan materialismiin ja ainakin omasta mielestä tärkeäksi on noussut joku aivan muu. (Tähän on voinut vaikuttaa myös hieman opiskelijabudjettini) ...

Itsekeskeisimmänkin materialismi-ihmisen sisällä asuu kuitenkin pieni taiteilija: käyttäkää luovuutta muiden muistamisessa. Älkää tyytykö vain ostamaan lahjaa, vaan käyttäkää mieluummin vaivaa johonkin tärkeämpään - kauniisiin sanoihin ja kauniisiin tekoihin. Itse rakastan pieniä asioita, joihin on oikeasti uhrattu aikaa ja ajatuksia. Miettikää siis hetki ennen kuin panikoitte joululahjashoppailunne kanssa; voisinko tehdä tänä jouluna jotain toisin? Voisinko oikeasti luoda tietyillä sanoilla paljon painavamman merkityksen kuin jollain Anttilan-paniikkiostos-suihkugeelipaketilla? 

Viime jouluna kirjoitin monta merkityksellistä korttia. Toivon, että ne olivat myös merkityksellisiä ihmisille, joille toimitin ne. Suurin osa heistä oli vanhoja ja hyviä ystäviä. Yhdelle parhaista ystävistäni tein vihkon, ikään kuin leikekirjan, vanhoista kuvistamme ja hauskoista lehtileikkeistä. Menihän siinä aikaa, mutta se oli sen arvoista. Annoin veljelleni purkillisen keksiaineksia ja tein koulutovereilleni itse konvehteja... saa nähdä, mitä tänä jouluna keksin!

Mutta pointtihan oli, että joskus sanat ovat materiaa mahtavampia. Askarrelkaa ja kirjoittakaa toisille joulukortteja. Kortteja, joissa on oikeasti sanoja sydämestä. Ajatus on tärkein, mutta eikö olisi ihana kertoa se ajatus toiselle niin, että tämä voisi vaikka lukea sen joka ikinen päivä uudestaan?

Voisiko joku kirjoittaa mulle pitkän joulukortin?