Moi vaan minunkin puolestani täältä huoneen nurkasta.
Nyt on ensimmäinen tettiviikko ohi ja voin sanoa, että vaikka ensimmäinen ajatukseni oli maanantaina, että 'NYT KADUTTAA', niin enää ei kaduta. Ei ollenkaan. Lapset olivat aivan mahtavia persoonia ja kaikkien kanssa oli kiva touhuta. On ihanaa nähdä, miten lapsi ilahtuu kun piirrät vaikka keijukaisen ja annat sen hänelle. Oli ihanaa nähdä hymyjä ja naurua ; aitoa iloa. Pidin tet-viikostani ja jäi vähän haikeat ilmeet tänään lastenkin kasvoille, kun kerroin, etten tulekaan enää maanantaina takaisin.
Harrastuspuolelta ei oikeastaan kauheasti uutta kerrottavaa, paitsi että ratsastuskisoja on tulossa vasta joulukuussa, koska maneesissamme aloitetaan remontti. Kiva ajankohta, kiitos kaupunki ! Tästä lähtien siis joka toinen viikko tunnit ulkokentällä/ maastossa. Tosin, en valita. Ainakin joka toinen viikko pääsen maneesiin.
Olen myös tehnyt sen meikkipostauksen tavallaan valmiiksi, mutta en halunnut nyt julkaista sitä tähän heti samaan. Luultavimmin se meikkipostaus sitten sunnuntaina, koska lähden tänään Kuortaneelle ja tulen sieltä vasta sunnuntaina.
Hoaaaaah, väsyttää. Univajeesta kärsitään vähintäänkin joka toinen yö, joten päivät ovat vähän koomaisia.
Lauantaina kävin Emman & Oonan kanssa kirppiksellä, josta löysin valkoisen pitsipaidan eurolla. ( Vero Modasta ) Sieltä matka jatkui Jäkeen, josta sitten Emmalle. Emmalla leivottiin vähän Lembasia ja katottiin The Avengers- leffa. Hauska päivä jälleen huonon huumorin ja liiallisen naurun seurauksena. Illalla kävin vähän lenkkeilemässä Dumlen kanssa ja tein lihastreeniä Sport- lehden ohjeiden mukaan.
Oi taivas miten ihanaa onkaan, kun pääsee koulusta eroon peräti kahdeksi viikoksi ! Huomenna sitten hipsinkin päiväkotiin. Hieman voisin sanoa että jännittää. Viikon leikkimisen jälkeen siirrynkin siis Subwayn pariin, josta en ole toistaiseksi kuullut kauheasti hyviä tarinoita. Toivottavasti se ei ole niin kamalaa ?
Tajusin, että tästä bloggaamisestahan on ollut mullekkin hyötyä. Koulussa kirjoitettiin semmoset mielipide -aineet ja huomasin, että kirjottaminen tuntui tosi helpolta ja luontevalta. Toisaalta, ei se koskaan oikeasti vaikeaa ole ollutkaan. Bloggaamisen myötä on ollut helpompi ilmaista omia ajatuksiaan ja käsitellä niitä.
Pääni on taas täynnä erilaisia postausideoita, kuten vaatteiden värjäys, meikkipostaus, Heta suosittelee : lehdet/ hiustuotteet ja päiväni kuvina. ( Joka mun piti toteuttaa joskus aikapäiviä sitten, muttei ole tullut tehtyä, aijai.. )
Viimeisimpänä ajatus: Vegeviikko. Haastaisin itseni yrittämään kasvissyöjän elämää viikoksi. Olisi kyllä hauska kokeilla, miten pärjäisin. Tätä en kuitenkaan aio toteuttaa vielä ainakaan pariin viikkoon, joten sitä ehkä sitten myöhemmin. Olisiko kiinnostavaa luettavaa ?
Muuten suunnitelmissa lähiajoille olisi kuntosalikokeilua, hygieniapassi- asioiden lukua, Geron valmennusta ja paniikkia parinkin asian suhteen, josta toinen on hiukseni. Niistä piti tulla vaaleanoranssit/ kupariset > lopputulos; haaleat punaiset järkyttävät.
ANTEEKSI, ETTÄ TÄN KUVASALDO OLI TÄMMÖNE MINÄ-MINÄ-MINÄ ......
Ajattelin vain kysyä, että mitä mieltä olette nykyisestä ulkoasusta ? Yritin tehdä mahdollisimman syksyisen, ja luultavasti muokkaan sitä vielä hiukan. ( Koska nyt se on aika jäätävä... ) Niinkuin laidassa lukee: I don't hate comments ! Joten pyytäisin rustaamaan edes lyhyen risun tai ruusunpätkän tonne kommenttiboksiin, Heta kiittää !
Iltoja jälleen kaikille lukuintoisille ruuduntapittajille !
Ajelin tossa skootterillani takasin treeneistä ja rupesin pohtimaan taas syvällisiä. ( Joo-o luulen kans, että on tosi turvallista ajella tuolla ajatukset ihan muualla kun itse ajossa. ) Ajattelin jakaa teillekkin ajatuksiani aiheesta persoonallisuus ja sen luokittelu.
Niinkuin moni tietää, ihmisillä on monia puolia, kuin monia persoonia. Ihminen koostuu erilaisista ja erivahvuisista persoonallisuuksien osista. Uskon, että myös seura ja ympäristö vaikuttaa persoonien vaihteluihin. Monet ihmisethän käyttäytyvät eri seurassa eri tavalla. Tästä tulee väkisinkin mieleeni sanonta 'seura tekee kaltaisekseen' ja uskon sen olevan osittain totta. Ihmiset on luotu matkimaan, sopeutumaan uusiin tilanteisiin nopeasti ja ehkä miellyttämään muita? Niimpä he alkavat käyttäytyä samalla tavalla, kuin 'kaikki muutkin', ja niin syntyy ns. massaa, eli persoonaton joukko ihmisiä, jotka eivät tajua käyttää omia aivojaan.
Hmm.. Seura tekee kaltaisekseen. / vas. P & oik. H.
Entä ne, jotka eivät alennu massamuotiin, vaan luottavat sisäiseen ääneensä ja ovat erilaisia. Kaikkihan ovat erilaisia, mutta eivät vain osaa osoittaa sitä. Kannustan ihmisiä erilaisuuteen, näyttäkää, mistä persoonanne ovat oikeasti tehty ! Älkää antako median tai muiden ihmisten viilata persoonaanne, te itse valitsette, ketä haluatte olla ja edustaa. Mene nyt pieneen mieleesi ja mieti hetki: Kuka oikeasti olet ja mitä sinä itse haluat.
Rakentaisin tähän nyt pienen aasinsillan asiaan 'Ihmisten luokittelu'. En tajua, kuka oikeasti luokittelee ihmisiä eri kategorioihin, enkä sitä, miksi ihmiset pitäisi kahlita yhteen tiettyyn persoonaan tai luonteeseen. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana. Nykyään ei taida luonteella olla enään edes merkitystä. Nykyään ihaillaan samanlaisuutta, tunnettuvuutta, hyvää kroppaa ja äänekkyyttä. Äänekkyydellä tarkoitan sitä, että osaa saada oman asiansa sanottua, vaikka mikä olisi.
Minusta ei ole oikein, että haukutaan noliferiksi sen takia, että ei hengaa isossa possessa kaupungilla joka päivä. Onhan mullakin elämä, enkä mitään kadu. Vaikka on hyvä koulussa, voi silti olla vahva luonne. Toisaalta, on niillä kovilla feimiteineilläkin usein se herkkä puoli. Se vaan tulee esiin aivan liian harvoin.
Postauksen kuvat illan vikellystreeneistä & eiliseltä kuvausreissulta Liinan kanssa.
+ Kyselyni tuolla blogin reunassa päättyi ja voittajaksi selviytyi heppailupostaukset. Muut postaukset saivat aikalailla tasaisen kannatusrintaman, joten ehkä jatkan postailujani samalla mallilla. Kaikki tykkäävät mistä tykkäävät ja aina voin toteuttaa toivepostauksia, mikäli koet vääryyttä siitä, etten ole postaillut lempikategoriaasi kuuluvasta aiheesta liian pitkään aikaan.
Täällä taas ilmoittelemassa eläväni yhä.
Ilmat on alkanut aika uhkaavasti kylmenemään ja koulussa ollessani palelen jo sisälläkin. Aivan pian on jo syyskuun puoliväli ! Herranjestas.. Kouluhommat sujuu omalla vauhdillaan ja viikon kuluttua alkaa vihdoin tet-jakso.
Viimeaikoina olen yrittänyt olla säästeliäs, mutta ostoksia on silti tultu tehtyä. Tosin, nämä ovat mielestäni ihan onnistunutta rahankäyttöä. ;) Ostin kirppikseltä Onlyn syystakin huikeaan kuuden euron hintaan. Takissa ei mitään ''vammoja'' tms, napit ajattelin kuitenkin ommella hieman vahvemmasti kiinni. Viikonloppuna kävin myös MicMacissa Vernan kanssa ja ostin sieltä uuden laukun koulukäyttöön, hintaan 20.00 €. Laukku oli siis mallikappale, jonka oikea hinta olisi ollut 65 €.
Sunnuntaina oli estekisat Adan kanssa ja mentiin siis se alueluokan kasikymppi. Adalla oli alla kuudenkympin rata ja verkka meni mielestäni hyvin ja kerrankin oli aikaa verkata, eikä tullut kiire. Radalla Ada tuntui ihan hyvältä, mutta ensimmäisestä esteestä pienen heilumisen jälkeen tipahti puomi alas. Tämä tietty harmitti, koska lähestyminen oli hyvä ja poni tuntui terävältä. En siis keksinyt mitään syytä, miksi puomi tuli alas. Noh, joskus näinkin käy. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Itse kuvasin luokat 90-110, kuvia voi siis pyydellä. Omasta radasta ei kuvia, koska kukaan ei kuvaillut..
Vikellyksessä on tapahtunut hieman joukkuemuutoksia ja olen todella innoissani ! Motivaatio taitaa sittenkin tästä vielä nousta.. Lisäksi olen alkanut suunnittelemaan jo hieman tulevan kauden yv-küriani, musaani ja pukuani. Syksyn pimeät illat masentavat, mutta viileys antaa hieman lisäenergiaa keholle.
Vihjasinkin tuossa yksi päivä jo, että esiintymistä on mahdollisesti tulossa ja pääsen siis vikeltämään Hihs:iin, eli Horse Show'hun. Aivan älyttömän siistiä, mutta älyttömän pelottavaa !
Vihdoin on tullut kuvia Eveltä, joten nyt on postauksen aika ! Selvityksenä kaikille vielä, että olimme siis kisailemassa Karjaalla vikellyskisoissa vajaa viikko sitten. Kisat olivat hyvin järjestetyt (Taas kerran!) ja kaikki katsojat, kilpailijat ja kisajärjestäjät olivat tosi ystävällisiä. (:
Jäi kyllä vähän harmittamaan, etten tehnyt yv:tä, mutta ehkä jatkossa en jätäkkään sitä välistä mistään kisoista. Joukkueena menimme A-tasoa, viiden vikeltäjän voimin. Perikset olivat sitä samaa vanhaa luokkaa, eli niissä on vieläkin paljon petrattavaa. Joukkuekür tuntui todella lyhyeltä ja oli hieman sähläystä. Onneksi kumarruksemme oli sentään hieno ! Loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen joukkueen suoritukseen ja Sonykin käyttäytyi ihan hyvin. Nyt motivaatio taitaa olla nousussa, suunta on ylöspäin !
Pari alkoi todella hyvin, kun P unohti antaa juoksuttajallemme piiskan ja melkein kaikki kaaduimme kaaduimme.. Ensin jännitimme toisen AG:n parin suoritusta, jonka jälkeen menimme möngertämään itse Bagiran selkään. Bagira meni tosi nätisti, ei temppuillut lainkaan. Muutama liike kömmähti, mutta mitään ei jätetty tekemättä. Viimeisessä 'varmassa' nostossa meinasin lentää sieltä jopa alas. Ei ollut parhain mahdollinen suoritus, mutta ei huonokaan ! Aika ei loppunut kesken ja pisteet olivat huiput: 6.6. Olen todellakin enemmän kuin tyytyväinen !
Flikkiä verkassa
Parinedel
Kiitos vielä kaikille katsojille, kisaajille ja kisajärkkääjille !
Pari ruusuketta tullu lisää..
ps. Huomasin, etten voi suurentaa sitä luomaani banneria, tietääkö kukaan, miten saisin sen edes keskelle kuvaruutua vasemman laidan sijasta ?
Iltoja jälleen kaikille sinne ruudun toiselle puolelle. Kiitän tässä vaiheessa kaikkia 73 upeata lukijaani ! Kiitos kun edes jotkut teistä jaksavat piristää päiviäni kommenteilla ja tykkäyksillä. Vaikka teenkin tätä omaksi ilokseni, on kiva, jos tästä on ollut myös teille iloa.
Vielä en tee postausta Karjaan kisoista kuvavajeen takia, mutta se luultavammin ilmestyy viikon sisällä. Näin alustavasti voin kuitenkin kertoa, että hyvin meni ja kivasti järjestetyt kisat olivat !
Mun on nyt kyllä pakko tunnustaa, että oon ollut vähän viimeaikoina laiska kuvailemaan, koska päivät on vilahtanut ohi hujauksissa, enkä ikinä tajua ottaa tota kameraa messiin, kun lähden jonnekkin.
Koulussa oli tänään koulukuvaus ja todella toivon ettei ne kuvat ole aivan järkyttäviä.. Koulussa jatkuu edelleen samat vanhat jutut, tosin ensi viikolla alkaa puolilla luokasta tet-viikot. Itse en kuulu kyseiseen ryhmään ja mätänen siis koulun penkillä viikkoon 39 asti.
Miksi ihminen ei ikinä pääse yli stressistä ? Toisinaan se ikäänkuin rytmittää elämää, mutta toisinaan se käy tosi ärsyttäväksi. Viikko sitten vielä stressasin sitä kasviota ja nyt stressaan sitä, että meneekö vikellysvalmennus hygieniapassikoulutuksen ja -testini päälle. Toivottavasti ei, koska siinä sitten sanotaan hyvästi kuudellekymmenelle eurolle.. Valmennuksestahan en voi jäädä pois, koska meitä tulee valmentamaan itse Gero Meyer.
Oon ruvennut miettimään, että miksi ärsyynnyn niin suunnattoman helposti ? No, lohduttaudun ajatukseen, että en luultavasti ole ainoa.
