maanantai 7. elokuuta 2017

Viisitoista vaihetta muuttajan mielessä


Tässä tuore oman asunnon omistaja moi.

... Tai ainakin vuokralainen, kai se jo lasketaan?



Tänään aiheeni käsittelee muuttamista, koska arvatenkin se on ollut paljon mielen päällä viime aikoina. Jokainen joskus muuttanut tietää, kuinka stressaavaa ja ärsyttävää toimintaa se muuttaminen voi pahimmillaan olla. Taustaa: olen asunut koko 20 vuotta elämästäni yhdessä ja samassa asunnossa lukuunottamatta pienen vesivahingon aiheuttamaa lyhyttä evakkoa. Millaisin tunnelmin meidän muutto sujui viime viikonloppuna? Viisitoista vaihetta muuttajan mielessä:

Reilusti ennen muuttopäivää:

1. Päättäväisyys: ''Hoidan ajoissa kaikki jutut, niin ei sit tule mikään kiire minkään kanssa...''

2. Epätietoisuus: ''Mitäköhän ihmettä mun pitäis edes hoitaa ennen muuttoa?''

3. Tietämättömyys ja huonot johtopäätökset: ''No mutta kyllähän mulle varmaan riittää peräkärry muuttoon...''

Muuton lähestyessä:

4. Sokea uskominen huonoihin johtopäätöksiin: Kohdan kolme toistaminen

5. Asioiden oikea selvittely, venkslaaminen - ja lopulta kuitenkin kesken jättäminen: Viisi tuntia sähkön hinnan vertailuja etc.

6. Turhautuminen: Edellisen kohdan epäselvyyksien ansiosta - kun kukaan ei tarjottimella tuo sulle vaihtoehtoja, vaan ne pitää kaivaa itse

7. Pakkailu: ''Jes, sain melkein kaikki jo siististi laatikoihin. Enää noi muutamat jutut...''

8. Asiat mittasuhteisiinsa: ''Joo, mulle ei todellakaan riitä peräkärry. Vuokraan pakun'' + virallisten asioiden hoitaminen OIKEASTI: helpoimpaan vaihtoehtoon tyytyminen

9. ''All is good. Kaikkihan näyttää ihan hyvältä... Paitsi mihinköhän mä sen teipin pakkasin..?''

Muuttopäivänä/-päivinä:

10. Helvetti irti: ''Nää ei mahdu. Ei lähellekkään'

11. Turhautuminen ja kiukku: ''Tunkekaa te, ja jättäkää vaikka jotain pois, ihan sama''

12. Tetriksen maailmanmestaruus: ''Huh. Vihdoin''

13. Urheilusuoritus: Kamojen kanto uuteen asuntoon...

14. Tyytyväisyys ja helpotus: ''EI ENÄÄ IKINÄ''

Muuttopäivän jälkeen:

15. ''Ens kerralla mä oon sit taas vähän viisaampi''

Mitä mieltä olitte listauksesta . osuiko mikään kohta oikeaan omalla kohdalla? 

Nämä vaan omia kokemuksia yhdestä muutosta, joka tosiaan oli ensimmäinen ''oikea'' muuttoni! Vinkkejä muille muuttajille:  Varaa reilusti aikaa pakkaamiseen, ja malta elää hetki sielä laatikoiden keskellä. Pakkaa auto edellisenä päivänä ja mahdollisuuksien mukaan hyvällä säällä. Ota mukaan vain ne jutut, joita oikeasti tarvitset. Vuokraa se isompi auto ja muista huolehtia energiatasoistasi, ettei nälkäkiukku vie hermojasi ennen aikoja.

ps. Kiinnostaisiko saada kuvia tästä Jyväskylä-kodista? :)

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Jännitys tiivistyy

Moikka toverit.

Elämä ei ole ihan hirmuisasti viime postauksesta muuttunut: edelleen olen lähdössä opiskelemaan, ja kohta se muuttokin on oikeasti edessä. On kierrelty kirppiksiä, haettu banaanilaatikoita, ostettu huonekaluja, päivitetty vakuutukset, varattu muuttopaku ja tehty sähkösoppari sekä muuttoilmoitus... Pieniä juttuja on vielä hoitamatta, mutta eiköhän niistäkin selvitä. Tuntuu, että edessä olisi yksi sellainen suurempi steppi elämässä, ja ainahan ne tuntuvat hienoilta - kuin saavuttaisi jotain suurta. On vieläkin aivan hullua ylipäätään ajatella, että minä - siis henkilö, joka vihasi puhumista ja puheita koko peruskoulun ajan - pääsi opiskelemaan alaa, jonka pääsykokeena oli puhe. Miten ihmeessä meikäläinen oli muka yksi niistä viidestätoista(?), jotka ko. alalle valittiin? On aika jännää ajatella, kuinka ihminenkin muuttuu ja kehittyy... Ja kuinka uskomattomistakin jutuista voi tulla totta, jos niihin vain itse uskoo.

Uskomatonta on myös se, mitä kaikkea urheilu ja valmentajuus voikaan tarjota. Yksi valmennettavistani sai juuri hiljattain SM-hopeaa, eivätkä muutkaan tyttöni lainkaan huonosti suorittaneet. Miten ihmeessä vajaassa neljässä vuodessa on saatu näin paljon aikaan - tavallaan ihan huomaamatta? On hienoa oikeasti tajuta, kuinka nopeasti tytöt kehittyvät, koska liian lähellähän sitä ei edes huomaa. Ehkä se into ja rakkaus lajiin on osattu välittää myös näille tulevaisuuden tähdille... <3 Muistakaa välillä ottaa etäisyyttä - ja ehkä herätellä myös toisianne katsomaan asioita kauempaa. Kehitystä tapahtuu koko ajan, vaikkei sitä aina huomaisikaan.

Into jatkuu myös vikellysrintaman toisella saralla, sillä syksystä alkaen olen osa pientä Talent-projektia, jonka tavoitteena on auttaa lupaavia nuoria vikeltäjiä, jotka kamppailevat haastavien olosuhteiden kanssa. Hieno juttu, sillä pienen lajin tulee pitää huolta kaikista jäsenistään. Tällä tavoin se saa vahvan perustan kasvaa ja kehittyä. Toivottavasti saadaan pilottivuodelle paljon kiinnostusta, ja pyörät hyvin pyörimään!

Kiirettä siis pitää, ja stressiä on vaikka muille jakaa - mutta eiköhän se tästä. Asioilla on tapana järjestyä, eikä mikään jatku ikuisesti - edes nämä tappavan tylsät ''mitämullekuuluu'' -postaukset. Seuraavana vuorossa astetta syvällisempää ja henkilökohtaisempaa riipaisua. Stay tuned!

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Pääsykoetulokset ja vikellyskuulumisia

Moikkismoi, long time no see. 

Hassua, mutta totta. Viikko takaperin lueskelin opintopolusta, että kyllähän mä puhuin itseni sisään sinne Jyväskylään. Elokuussa aloitan siis viestinnän opinnot Jyväskylän yliopistossa, mikä olikin ykkösvaihtoehtoni hauissa. En löydä sanoja sille, että olen oikeasti muuttamassa ensi kuussa Keski-Suomeen! Apua... pelottavaa, jännittävää ja hieman ahdistavaa. 

Olen viime päivät kuumeisesti yrittänyt löytää siis kämppää: lähetellyt miljoonia sähköposteja, messenger-viestejä ja vastaillut puheluihin... Ja tämä stressi on aivan kamalaa. Toivottavasti kaikki kääntyy kuitenkin hyväksi, ja löydämme kivan asunnon poikaystäväni kanssa. 

Tän hupsun kanssa mä muutan
Ja tää hölmö tulee kaupan päälle
 Mutta mites vikellys? Mitä mun vikellysjutuille kuuluu, ja mitä mä aion niiden kanssa tehdä, jos pian asun 250 kilometrin päässä pk-seudulta? 

Ollaan nyt hyvän ystäväni ja valmennusparini Venlan kanssa kesän ajan koulutelleet kahta uutta (ja hyvin potentiaalista!) hevosta tytöillemme vikellyskäyttöön. Sen verran olen siis vikellellyt, muuten oma treenini on koostunut kehonpainopainoitteisesta salihikoilusta. Kisojen kannalta tämä kausi on ollut aika lailla himmailua, enkä aio ottaa niistä turhia paineita loppukaudestakaan. Saatan osallistua syksyllä joihinkin karkeloihin - mutta hyvin saatan myös olla osallistumatta. Tykkään kyllä kisailusta ja aion ehdottomasti palata ensi kaudelle kisakehään myös kilpailijan roolissa, mutta olen onnellinen että olen osannut laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja laittaa muita asioita vikellyksen edelle (esimerkkinä oma hyvinvointi, koulupaikan varmistaminen ja asuntoasiat tällä hetkellä).

Valmentajana tietysti harmittaa lähteä niin kauas omista tytöistäni, mutta aion pitää valmennussuhteeni niin tiiviinä kuin mahdollista. Tarkoituksena ravata Uudellemaalle joka toinen viikko pitämään viikonlopun treenit. Lisäksi vanhempien tyttöjen kanssa pidetään etäkeskustelua viikottain Skypen välityksellä. Lisäksi toki otan osaa Herojen treenikalenterin ja teemojen suunnitteluun. 

Ajattelen, että asioilla on tapana järjestyä. Löydän varmasti Jyväskylästäkin paikan jossa treenata oheisjuttuja (- ja mikseipä itse lajiakin), kunhan vaan vähän nään vaivaa. Katsotaan, mihin ratkaisuun päädytään ja mitä kaikkea hienoa tuo uusi kaupunki tuokaan tullessaan! 



Tää tytsy kiittää ja kuittaa! Mikäli haluat pysyä ajan hermolla mun kuulumisistani, niin laitappa hetardi snäpissä seurantaan! 

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Turku-Tampere-Vierumäki-Tampere-Jyväskylä eli matkalaukkuelämää

Vain yksi sana: Pääsykokeita. 

Oon viimeisen viikon aikana vietellyt aikamoista matkalaukkuelämää, kun olen kierrellyt ympäri Suomea koettelemassa omaa osaamistani ja karismaani eri alojen pääsykokeissa. Todella stressaavaa, mutta samaan aikaan niin hauskaa! Kyllähän tässä oikein kilpailuvietti syttyy, kun niin paljon testaillaan ja arvioidaan. 

Ajattelin, että voisin tehdä jokaisesta haustani erillisen videon, jossa avaisin pääsykokeiden tehtäviä sekä tunnelmia. Ehkä niistä voisi olla apua seuraavien vuosien hakijoille, jotka miettivät a) minne hakevat sekä b) millaisia pääsykokeita paikassa X mahtaa olla. 

En kyllä ymmärrä itseäni, mutta edelleen koen tämän pääsykoerumban todella mielekkäänä touhuna. Se onnistumisen elämys - tunne, kun nimesi löytyy jatkoon päässeiden listalta - on kuin huumetta... On hienoa tuntea tehneensä vaikutuksen tuntemattomiin ihmisiin erilaisten tehtävien johdosta. 

On myös niin siisti tunne ylittää itsensä. Olen muun muassa ''joutunut'' pääsykokeissa pitämään jo ties kuinka monta minipuhetta, ja se alkaa olla jo aika hauskaa! Kyllähän mä vieläkin tärisen ja jännitän ihan hirveästi, mutta ehkä mussakin on potentiaalia vielä puhumiseen. Olisi siistiä kyetä pitämään puheita isoille joukoille... Ehkä mä kykenen siihen, kun vaan tarpeeksi harjoittelen.

Myös pari hassua ja iloista sattumusta on tapahtunut. Medianomin kokeissa puheeni jälkeen parikin ryhmäläistäni tuli kehumaan, että olipa muuten hyvä ja idearikas puhe! Lisäksi sain kuulla kommenttia, kuinka ''en varmaan yhtään jännittänyt''... Joka tuli kyllä ihan puskista! Voi olisitpa tiennytkään kuinka paljon jännitinkään...

Toinen hassu asia sattui tänään, kun aamusta asti olin jutustellut yhden tytön kanssa, ja ruokatauolla tuli puheeksi, että minkähän ikäinen mahdan olla. Kun kerroin ikäni, sain vastaukseksi ihmettelevän katseen ja kommentin: ''Ai oho! Mä luulin, että oot ainakin 25!''. Haha. Ja tämäkin kommentti tuli kuitenkin vanhemmalta tytöltä, joten ehkä mä osaan siis joskus olla ihan ihmisiksi ja vaikuttaa fiksulta ja filmaattiselta. Tai sit oon vaan hyvä näyttelemään...

Eipä tässä muita juttuja, huomenna jatkuu vierumäen psykologiset testit ja sen jälkeen pääsykokeista olisi jäljellä ''enää'' pari puheenvuoroa. Toivotaan, että loputkin kokeista sujuisivat mallikkaasti ja saisin paikan jonnekkin mahtavaan kouluun!



Olisiko jollain teistä halua kuulla mun kommenttia eri pääsykokeista sekä ehkä vinkkejä jutuista, joista koen olleen suurta hyötyä erinäisissä koetilanteissa?

maanantai 22. toukokuuta 2017

Miks mä en toimi niin kuin toi? Ominaisuudet urheilussa

Heissan, moissan.

Tänään puhutaan urheilusta, tarkemmin sanottuna ominaisuuksista ja vahvuuksista, jotka tekevät meistä erilaisia urheilijoita - ja mahdollistavat sen, että usein on tiettyjä harjoitteita/lajeja, jotka ovat ''luonnostaan'' helpompia kuin toiset. Pidemmän päälle se on raaka harjoittelu, joka ratkaisee kehityksen ja menestyksen, mutta alkuvaiheessa myös kehon fyysisillä ominaisuuksilla on pärjäämisessä tai pärjäämättömyydessä suuri jalansija - eritoten lapsilla ja nuorilla, kun kroppa muuttuu ja kehittyy nopeaan tahtiin. Lisäksi jokaisella meistä on taipumus käyttää kroppaamme eri tavalla, jonka oikeastaan nuo ominaisuudet meille määräävät.

Laitetaan esimerkiksi lauma sekalaista sakkia (eri urheilulajien edustajia, harrastetasolta eteenpäin) tekemään kyykkyhyppyjä, sprinttejä, kärrynpyöriä ja tasapainoa vaativia harjoitteita. Tulos olisi varmasti aika monenkirjavaa, eikö vain? Tämä sama efekti tapahtuu kuitenkin myös saman lajin edustajien joukossa, mutta pienemmässä mittakaavassa. Jokaisella meistä on oma ominainen tapa liikkua ja käyttää lihaksistoamme, vaikka tekisimme käytännössä samoja liikkeitä.
Kuten näkyy: sama liike ja viisi eri variaatiota.. Seuraus: kaaos
Olen törmännyt aiheeseen moneen kertaan, kun olen itse pohtinut, miksi oma kehoni toimii kuten se toimii. Perusominaisuuksieni järjestys on varmasti muokkautunut sekä fyysisten ominaisuuksieni että sekalaisen harrastuspohjani puolesta - niin hyvässä kuin pahassa. Fyysisesti olen lyhyt, mutta suhteessa jalkani ovat pidemmät kuin torsoni. Lihasmassaa minun on suhteellisen helppo kerätä, tosin myös sitä rasvaa. Oletan, että minulla on enemmän nopeita lihasssoluja(?), koska osaan olla räjähtävä urheilija - joka ei toisaalta kestä kauaa. Urheilutaustani on muovannut mieltymyksiäni erityisesti taitolajien pariin, koska voimistelu on jo pienestä pitäen kuulunut lajirepertuaariini. Kaikki edellä luetellut ominaisuuteni voivat olla sekä hyötyjä, että haittoja: Lyhyenä on helpompi olla ketterä, mutta kaikki näyttää vähän hölmöltä. Pitkät jalat ovat toisaalta kauniit, mutta niitä on paljon rankempi nostaa. Lihasmassan keräys on kiva juttu, mutta voi hidastaa liikettä ja laittaa kropan totaalliseen kestojumiin. Räjähtävyysharjoittelu syö tilaa kestävyystreeniltä - ja kun tankki on tyhjä, se on sitä totaallisesti.

Puhun seuraavassa kappaleessa hieman suoritusominaisuuksista, jotka näkyvät taitoharjoittelussa. Suoritusominaisuudella viittaan siihen, kuinka monella eri tavalla sama liike on käytännössä mahdollista suorittaa. Jaoin suoritusominaisuudet neljään kategoriaan (näitäkin jakoja voisi tehdä varmaan miljoona!), joita ovat nopeus/energian käyttö, elastisuus, tekniikka ja voima.

Kaikki liikkeet vaativat sekoitusta yllä näkyvistä ominaisuuksista, mutta usein yksi niistä on dominoiva, eli reilusti ylitse muiden. Jokainen näistä perusominaisuuksista auttaa osaltaan tiettyjen tekniikoiden oppimisessa, mutta jokaisella treenarilla ei välttämättä ole pakko olla sama dominoiva ominaisuus - sen vaikuttamatta liikkeen suorittamiseen lainkaan.
Jollain dominoi notkeus, toisella vauhti ja kolmannella jokin aivan muu. Ps. Joskus kaaos näyttää ihan kivalta!

1. Nopeus, tai energian käyttö - kuten itse tykkään kutsua - on auttanut itseäni hurjasti erinäisissä liikkeissä, ja se on varmasti yksi tekijä, jonka avulla saan muiden ominaisuuksien puutteita anteeksi paljon. Otetaan esimerkiksi takaperin voltti vauhdista: Saan kieritettyä kerän ympäri niin nopeasti, ettei oikeastaan ole kamalasti väliä kuinka paljon tai vähän alleni jää ilmaa. Jos olisin hitaampi, olisi minun pakko kehittää muita ominaisuuksia saadakseni voltin pystyyn alas.

Monissa liikkeissä on mahdollista käyttää vauhdin luomaa energiaa hyväkseen, mutta siihenkin täytyy lihakset erikseen opettaa. Mikäli energian käyttöön oppii, oppii myös taloudellisemman tavan liikkua. 


2. Elastisuus ei tule minulle luonnostaan, mutta joukkuevoimistelutaustani ansiosta olen saanut pidettyä jalkani tarpeellisen notkeina. Tämä auttaa esimerkiksi jalkojen erillisissä nosteluissa, kun voimaa ei joudu käyttämään niin aikaisessa vaiheessa takareiden kirraamisen takia. Elastisuutta on mielestäni tärkeää ylläpitää, jotta kaikki suoritustekniikat ovat ylipäätään mahdollisia, eikä loukkaantumisia satu virheellisten liikeratojen takia. Täytyy kuitenkin muistaa, että myös yliliikkuvuus voi olla riski, ellei keskivartalon tukilihakset ole kunnossa.

3. Tekniikka eli oikeat liikeradat ja kehon tietoinen käyttö paranee toistojen ja harjoittelun myötä. Toistot parantavat liikettä kuin liikettä ja usein oikea suoritustekniikka tekee harjoittelusta hyvän energiankäytön lailla taloudellista. Usein helppoja liikkeitä ovat sellaiset, joita on toistettu ja toistettu kyllästymiseen asti - liikkeet, jotka ''tulevat selkärangasta'' ja ovat siis teknisesti hallussa.

4. Voima on ominaisuus, joka tulee kehiin, elleivät muut ominaisuudet ota dominoivaa roolia haltuunsa. Monesti voimaa käytetään turhan paljon silloin, kun tekniikka on uusi, eikä oikeita lihaksia osata käyttää oikeaan aikaan - kun hermotus ei vielä ole tottunut uusiin liikeratoihin. Voima on kuitenkin myös ominaisuus, joka nopeuttaa oppimisprosessia. Hyvä kehonhallinta tarkoittaa käytännössä kehon hyvää koordinointikykyä, joka vähentää epäonnistuneiden toistoratojen määrää huomattavasti liikkeen harjoitteluvaiheessa. Suomeksi sanottuna siis hyvän kehonhallinnan omaava urheilija oppii nopeammin. 
Esimerkiksi käsilläseisonnan opettelu muuttuu huomattavasti helpommaksi, mikäli core on kunnossa!

Kaiken kaikkiaan haluasin summata, että muistakaa pitää treeninne monipuolisina ja uskaltakaa kehittää heikkouksianne - mutta älkää turhaan taistelko luontoanne vastaan. Mikäli kehonne toimii tietyllä tavalla, ei sitä ole pakko väkisin vääntää toiseen muottiin. Urheilkaa ja oppikaa sillä tyylillä, mikä teille sopii.

Muistakaa kuitenkin, että voima on myös peruste muille ominaisuuksille: nopeuteenkin tarvitaan työvoimaa ja elastisuuttakin on pakko tukea. :)

lauantai 13. toukokuuta 2017

Elämäni atm


Heip! 

Ajattelin ihan vaan vähän kertailla tässä näitä menneitä touhuiluja, eli miten on taas mennyt ja mitä elämäni ylipäätään atm sisältää. Kolmella adjektiivilla kuvattuna elämäni on tällä hetkellä onnellista, stressaavaa ja jännittävää. 

PÄÄSYKOKEET

Eli tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa olen tehnyt kaksi koetta ja lähettänyt jo aikaisemmin ne kahdet ennakkomateriaalit. Oikeastaan neljä kuudesta kokeestani oli vähintään kaksivaiheisia, joten saan aina vähän kuumotella, päästäänkö taas tästä vaiheesta etenemään vai eikö... Eletään jännittäviä aikoja, kun hetket tiivistyvät lähemmäs ja lähemmäs itse koekutsujen postituksia. Tällä hetkellä sekä Proakatemian ennakkotehtäväni (VIDEOHAKU!!) sekä Vierumäen soteli-valintakoe on poikinut kutsun itse kokeisiin. Katsotaan, miten käy Tampereen viestinnän sekä Turun medianomin.

En voi vieläkään käsittää, että oikeasti pääsen noilla portailla eteenpäin. Vaikka mitään paikkoja ei todellakaan ole vielä taattu, on siistiä ajatella, että joku on oikeasti munkin hakuvideota katsellessa ajatellut, että hei, tässä olis kyllä potentiaalia. Toivottavasti sitä potentiaalia löytyy vielä muissakin vaiheissa.

TREENIJUTUT

Treenit kulkevat erittäin kivasti tällä hetkellä ja olen löytänyt taas hirmuisen innon itse (toiminnalliseen) salitreeniin. Kamppailujuttuja jätetty tietoisesti vähemmälle ja painotus tosiaan tällä hetkellä kehonpainotreenissä salilla. Salijuttuja tasapainoitan mahdollisimman monipuolisella sekoituksella joogaa, uintia ja mitä milloinkin sattuu mieli tekemään. 

Aloitin myös pitkästä aikaa treenipäivyrin kirjaamisen, jotta kehityksen seuraaminen olisi hieman helpompaa. Kirjaan ylös päivän treenit: yleiset mietteet/fiilikset ennen treeniä ja treenistä, painot ja toistomäärät + mahdolliset apuvälineet tai tekniikkavariaatiot.
Pikselimössöjen multihuipentuma, mutta pakko oli saada todiste kun oltiin jumppailemassa!

VIKELLYS

Innostun salilla aina välillä treenailemaan vähän ''vikellystyylisesti'', mutta tavoitteelinen treenaaminen saa edelleen odotella. Katsotaan, josko kesällä saisi joitakin projektiheppoja koulutukseen, niin pääsisi taas mukaan flow'hun.

Valmentajana pyörittelen iloisesti noita neljää tylleröä pari kertaa viikossa - ja nautin edelleen täysin siemauksin. Oli hauska päästä myös juoksuttelemaan Tavelan kisoissa, pitkästä aikaa! Lisäksi oon tietysti superylpeä mun tytöistäni, tekivät upeita suorituksia <3.



MUUT

Mitäs muuta? Satunnaisia töitä ja yllättävän hyvässä hapessa olevia sosiaalisia suhteita. Nauroin tällä viikolla enemmän kuin olen nauranut miesmuistiin (Kiitos seurasta Venla) ja olen vaan sairaan innoissani kaikesta tulevasta!  

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Toivottavasti jokaisella teilläkin menee hienosti - muistakaa hymyillä ja ehkä välillä nauraa niin paljon ja hysteerisesti, ettette voi kertakaikkiaan lopettaa. Se on sallittua ja täysin hyväksyttävää.

Ensikertaan, se on tsau.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Miksi mikään kertomamme, kuvaamamme tai kirjaamamme ei ole totta?


... vaan vain heijastus yhden näkökulman todellisuudesta? 

Koska jätämme jotain aina kertomatta. Hiljaisuus, kuvan rajaaminen tai artikkelin kehystys vaikuttaa olennaisesi siihen, miten toinen osapuoli vuorovaikutukseen ja viestintään ylipäätään reagoi. Se, mitä jätit kertomatta voi siis huomaamattasi vaikuttaa yhtä paljon kuin se, mistä kerroit. 


 Aihe on noussut yleiseen keskusteluun viime vuosina. Samalla, kun some mahdollistaa täydelliset kiiltokuvaelämät ja Insta-feedit, on some herättänyt myös vastarintakaikua: ihmisiä, jotka paljastavat, mitä siellä kameran toisella puolella oikeasti tapahtuu. Sotkuiset kämpät, väsynyt bloggari ja hitosti velkaa. Masennus, yksinäisyys tai omat heikkoudet - and the list goes on... 

Usein nämä asiat tulevat yllätyksenä, koska a) Elämme yhteiskunnassa, jossa heikkouden myöntäminen aiheuttaa leimaantumisen ja b) A-kohdan leimaa vältetään kuin ruttoa. Monesti sanotaan, että sisulla selviää. Kyllähän sä jaksat. Eihän toi ole vielä mitään. Mitä sä valitat? 

Miten kukaan voi edes sanoa noin? On totta, että monella länsimaisella ihmisellä asiat ovat päällisin puolin oikein mallikkaasti - verrattuna vaikka tiettyihin huonomman elintason maihin, mutta ei se onnellisuuskaan aina korreloi niiden maallisten ominaisuuksien tai vaikka koulutustason kanssa. Asiat pitää osata sijoittaa konteksteihinsa, mikä onkin tämän postauksen pointti. 

Miten sijoittaa esimerkiksi jokin väite tai pohdinta kontekstiinsa, jos asiayhteys on epäselvä? Koska ihmiset rakastavat puhua itsestään, käytänpä tässä esimerkkinä tätä muuan kirjuria:

Voisin melkein veikata, millainen kuva monelle (minua pidempään seuranneelle) on syntynyt minusta & arjestani somen perusteella aikojen saatossa. Tämä osio on myös omistettu jokaiselle, joka on joskus elinvuosieni aikana ehtinyt rupatella kanssani yli viisi kertaa. 

''Hetan elämä on kiireistä. Hetan elämä pyörii treenien ehdoilla - vikellys on prioriteetti nro 1. Heta syö aina terveellisesti. Heta saa paljon aikaan. Heta on aina super iloinen. Heta on hyvä koulussa - ja oikeastaan kaikessa mitä se tekee. Hetan elämä on kiinnostavaa.''

Nuo lauseet ovat vain sanahelinää. Osa ollut ehkä totta jossain elämänvaiheessa, mutta todella pieni osa nykyarkeani. Miksi kuva minusta ei kuitenkaan ole muuttunut - vaikka elämäntyylini olisikin tehnyt niin? Koska päivittelen asioistani sosiaaliseen mediaan harvemmin kuin ennen. Koska mitään radikaalia muutosta ei yht'äkkiä ole sinne Instafeediini tai muihin kanavoihin kytkeytynyt, on helppo olettaa, että kaikki jatkuu samoilla kiskoillaan kuin aina ennenkin. 

Elämäni ei ole (omassa mittakaavassani) kiireistä. Elämäni ei pyöri at the moment ollenkaan treenien ehdoilla, eikä vikellys ole täysin yli muiden (paitsi toki urheilulajeja vertaillessa...!). Koska kilpaurheilijan elämäni elää välivuotta, ei ruoka-asioistakaan jaksa nipottaa ja stressata kaiken aikaa. Aikaansaamiseen en osaa ottaa kantaa - kukin omalla mittapuullaan. En ole aina iloinen, mutta en osaa myöskään feikata sitä. En ole hyvä kaikessa mitä teen - teen vain niitä juttuja, joissa olen hyvä (=jotka kiinnostavat niin paljon, että jaksan nähdä vaivaa ja kehittää itseäni). Pyrin tekemään elämässäni asioita, jotka ko. hetkellä ovat minulle tärkeitä. Minua ei henkilökohtaisesti jaksa kiinnostaa muiden mielipiteet tekemisistäni - tai asioista, jotka on tekemättä jätetty - koska elän kuitenkin vain itseäni varten. Kiinnostavuus on kovasti myös mielipideasia. 

Muistakaa, että on olemassa paljon asioita, joita jätetään teiltä tietoisesti tai tiedostamattomasti pimentoon. Jokainen näkökulma, valokuva ja Insta-feedi on rajattu jollain tavalla. Kehysten ulkopuolella tapahtuu paljon - halusitte sitä tai ette.

Pitäkää silmät ja korvat auki. Kyseenalaistakaa.

Ja olkaa myös vähän rebel. 
Sama kuva kuin yllä, eri rajauksella